Hellboy 2: Kultainen armeija (2008)

Ja taas uusi supersankarileffa. Tämän vuoden aikana teattereissa on pyörinyt monensorttista supersankarileffaa. Nyt onkin Dark Horse Comicsin oman sarjakuvasankarin, punaisen pirua muistuttavan Hellboyn vuoro astua valkokankaalle jo toista kertaa. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa jälleen Guillermo Del Toro, jonka muita ohjauksia ovat muunmuassa Blade II ja Pan´s Labyrinth.

Elokuvan alussa kuvataan Hellboyn (Ron Perlman) lapsuutta. Hänen isänsä, Tohtori Broom kertoo tarinan Kultaisesta armeijasta. Kuningas Balor (Roy Dotrice) rakennuttaa itselleen Kultaisen armeijan ja Kultaisen kruunun, joka on ainoa keino hallita armeijaa. Hän huomaa, että Kultaisesta armeijasta koituukin vain pelkkää harmia, ja purkaa kruunun kolmeen osaan, ja tekee rauhan ihmisten ja satuolentojen välille. Vuosien päästä, kun Hellboy on jo aikuinen, ilmestyy prinssi Nuada (Luke Goss), joka havittelee Kultaista armeijaa. Hellboyn, tulta manipuloivan Liz´n (Selma Blair), kalaa muistuttavan Aben (Doug Jones) ja Johann "Gasman" Kraussin (Seth MacFarlane) on estettävä Nuadan aikeet.

Ensimmäistä Hellboyta en ole nähnyt, mikä tietysti ei ole kovin hyvä asia. Hellboyn historiasta minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, ja juonikin käynnistyy niin nopeasti, ettei tätä seikkaa oikein ehdi edes ajatella. Myös sivuhahmot ovat tuntemattomia, ja epäselväksi jäi myös se että mille järjestölle Hellboy työskentelee ja miksi. Eli flashback varmuuden vuoksi niille, ketkä eivät ole ensimmäistä leffaa nähneet elokuvan alkuun olisi ollut ihan kiva juttu. Käsikirjoitus vaikuttaa hutaistulta ja hyvin epäselvältä, eikä itse ideakaan ole mikään kovin omaperäinen. Joka väliin tungetaan typerää lässynlässyn ihmissuhdedraamaa, mikä ei sovi komedialliseen supersankarirymistelyyn ollenkaan. Kliseistä on myös heitä-joku-kiva-läppä-ja-vedä-monsteria-turpaan -tyyli...

..mutta onneksi se kuulostaa Perlmanin lausahduksena paljon paremmalta. Päähahmot ja kaikenmaailman möröt on kirjoitettu hauskoiksi ja luotu hienosti. Erilaisia fantasiamaailman olentoja jaksaa katsella pitkään kyllästymättä, ja näihin friikkeihin on onnistuttu luomaan hienosti koomisuutta, joka perustuukin juuri sopivasti niiden vaihtelevaan ulkonäköön. Huumoria leffassa on enemmän kuin tarpeeksi. Juuri tämän takia on juuri siinä ja siinä, etteivätkö Hellboyn liiallisen hauskat lausahdukset ala ärsyttää. Koomisten sivuhahmojen koominen ja dialogi ei naurata, mutta se hymyilyttää ja piristää mukavasti, ja ennenkaikkea sulautuu hyvin näyttävien toimintakohtausten sekaan.

Näyttelytyö on kaikinpuolin laadukasta, ja pääosavalinnoissa on osuttu lievästi sanottuna napakymppiin. Ron Perlman sopii Hellboyn rooliin täydellisesti, mistä suuri kiitos kuuluukin herran jämäkälle olemukselle. Selma Blairin tulkitsema Liz näyttelee todella hyvin ja on samalla suuri silmänilo. Luke Gossin esittämä pääpahis on ihan siedettävä, joskaan ei kovin vakuuttava näyttelijä.

Hellboy II: The Golden Army on hieman keskivertoa parempi fantasiarymistely kuorrutettuna koomisuudella, joka sopii täydellisesti tylsiin viikonloppuiltoihin piristeenä.

Pisteet:
Arvosteltu: 02.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

MiiCa
Käyttäjä
66 arvostelua

Hellboyn valkokangasdebyytti nähtiin vuonna 2004 ja nyt punainen pirulaisemme tekee paluun. Ohjaaja/käsikirjoittaja on tälläkin kertaa lahjakas Guillermo del Toro, joka parhaiten tunnetaan vuoden 2006 hämmästyttävimmästä aikuisten fantasiasadusta Pan's Labyrinth.

Ihmisten ja satuolentojen välillä on vallinnut vuosisatojen rauha, mutta kun taikamaailman prinssi Nuadan mielestä ihmisten valtakausi on ohi, aikoo hän herättää kiven sisässä uinuvan voittamattoman kultaisen armeijan ja tuhota ihmisrodun lopullisesti. Salaisessa virastossa fantasiaolentoja vastaan taistelevat Hellboy (Ron Perlman), Liz Sherman (Selma Blair) ja Abe Sapien (Doug Jones) joutuvat keskelle seikkailua, josta ei mielikuvitusta ja toimintaa puutu.

Hellboy 2: The Golden Army on visuaalisesti kaunis ja mielikuvituksellinen toimintaseikkailu. Guillermo del Toro on luonut jälleen kerran joukon hupaisia ja mysteerisiä satuolentoja ja ilahduttava seikka on myös se, että liiaksi ei ole sorruttu tietokoneanimoinnin puolelle, vaan suurin osa örmelöistä on maskeerattu tai niinä on käytetty nukkeja. Friikkisirkus esittäytyy kohtauksessa jossa sankarijoukkomme suuntaa maanalaiseen Troll Marketiin, jossa kummajaisia on vaikka millä mitalla.

Huumoria elokuvassa piisaa, näyttelyssä ei löydy valittamista, ja mukaan on saatu myös uusia hahmoja, kuten Hellboyn tiimiin liittyvä saksalainen ektoplasmasta muodostuva Johann Krauss, joka onkin varsin kekseliäs, joskin kasvoton hahmo. Selma Blairin esittämään Liziin on valettu itsevarmuutta, ja Perlmanin tulkitsema Hellboy on se sama vanha äkkipikainen vitsiniekka. Doug Jonesin hahmo Abe Sapien on nostettu aavistuksen verran keskeisimpään osaan ja kalaherralle on varattu mukaan pieni romanssikin. Jones esittää elokuvassa yhteensä kolmea eri hahmoa, mukaanlukien karmiva Kuoleman enkeli, joka tuo heti mieleen Pan's Labyrinthin, jossa Jones esitti myös kahta kummallista ja pelottavaa olentoa.

Elokuvan huipennus on hulppea lopputaistelu kultaista armeijaa, sekä Nuadaa vastaan, jossa pääosin ainoastaan Hellboy antaa nyrkkien puhua. Erittäin hieno taistelu onkin kyseessä, vaikka kultainen armeija onkin tietokoneilla luotu. Elokuva jättää myös lopun avoimeksi; jatkaako Hellboy hommiaan vai ei? No, sen enempää paljastamatta voi sanoa elokuvan olleen erittäin viihdyttävä fantasiaseikkailu, joka osoittaa Guillermo del Toron lahjakkuden fantasian saralla.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.09.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Mowgli
Käyttäjä
50 arvostelua

Jos menee sirkukseen nähdäkseen temppuilevia klovneja ja akrobaatteja, pettyykö nähdessään siellä niitä? Tämän visaisen kysymyksen nostatti mieleeni Hellboy 2: Kultainen armeija. Jotakin vikaa elokuvassa on pakko olla, jos siitä nauttimisen sijasta miettii moisia.

Toinen Hellboy-elokuva ei yllätä suuresti ainakaan häntä, joka on ensimmäisen osan nähnyt. Kakkososan päätehtävissä on jälleen iso ja mukava demoni (Perlman), joka kumppaniensa kalatyyppi Aben (Jones) ja liekehtivän Lizin (Blair) kanssa taistelee ihmisten puolesta pahoja fantasiaolentoja vastaan. Kuten leffan nimestäkin voi arvata, tällä erää ongelmia syntyy kultaisesta armeijasta. Ikävämmän puoleinen fantasiaprinssi Nuada (Goss) päättää valjastaa legendaarisen – ja selvästi terrakotta-armeijoille sukua olevan – sotajoukon ihmiskuntaa vastaan, joten Hellboyn nyrk(e)ille tulee töitä.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Guillermo del Toro on rustannut toisesta Hellboysta Mike Mignolan tarinan pohjalta viihteellisen toimintapätkän, joka tuo osittain mieleen Tappava ase -sarjan ensimmäiset osat. del Toro kuvaa rennolla otteella erikoisten henkilöhahmojensa normaalia arkea, johon puolustustehtävien lisäksi kuuluu pienten kotiriitojen selvittelyä ja yllättävän julkisuuden luomia paineita. Tämä on Hellboy 2:n hauskempi puoli, se jossa pikkuvitsit lentävät, ja joka tuo päähenkilöt lähemmäs katsojaa. Välillä paahdetaan mukana tositoimissa, tuhotaan tosi-inhottavia hammaskeijuja ja muuta kummaa väkeä.

Pääsääntöisesti seikkailussa kaikki näyttää ja kuulostaa hyvältä, ja leffa on ohjaajansa näköinen. Hellboy 2: Kultainen armeija kärsii kuitenkin juonenkäänteidensä helposta arvattavuudesta. Muutakin urputettavaa löytyy, joskaan ei mukaan ympätystä Barry Manilow -biisistä. Leffan kruunuksi tarkoitettu lopun taistelukohtaus löyhkää videopelille ja on muotopuoli jättäessään osan päähenkilöistä seisomaan raajat suorina keskelle vaaraa. Hieman (eli n. 5 ml kuvitteellista ainetta, jonka pH on 5,5) ainakin itseäni rassasi myös se, että liki viisikymppinen Doug Jones yrittää Abe Sapienina olla tällä erää kuin umpirakastunut teinipoika. Paksu maski häivyttää toki kontrastia, kuten sekin, että Hellboyn kanssa leffassa hengailevat otukset elävät kohtalaisen suljettua elämää.

Hellboy 2:n parempi puoli on sen hyvä rytmitys – suvannoissa ei turhaan lilluta. Lisäksi ensimmäiseen osaan nähden viholliset ovat entistä viimeistellympiä. Hellboyn suurimmassa vastuksessa on ripaus muitakin puolia kuin se yksi synkeä. Erään pienemmän tekijän ulkoiset avut taas jopa vastaavat jonkin verran Hellboyn omia.

Oman jännän lisänsä leffaan tuovat ekspertit (miimikot, tanssijat ja tekniikan ihmeporukka), jotka esittävät useaa roolia tai luovat saumattomalla yhteistyöllään yhden kokonaisen, elävän ja hengittävän hahmon. Ensin mainittuun ryhmään kuuluu Doug Jonesin (Aben lisäksi Kuoleman enkeli ja Kamariherra) lisäksi mörkönäyttelijä Brian Steele (mm. Mr. Wink ja karttakaupan omistaja). Yllättäen heidän hahmojaan persoonallisemmaksi kohoaa kolmen näyttelijän ja tekniikan tyyppien henkiin herättämä tohtori Johann Krauss. Sen myötä voikin todeta, ettei raina, jonka jälkeen wanhalle sukelluspuvulle jutteleminen olisi leppoisaa, voi olla läpeensä huono.

Pisteet:
Arvosteltu: 05.09.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua