Eraserhead (1977)
- Tuotantovuosi:
- 1977
- Ohjaajat:
- David Lynch
- Pääosissa:
- Allen Joseph, Charlotte Stewart, Jack Nance, Jeanne Bates, Judith Anna Roberts
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 90 min
- Genret:
- Draama, Kauhu, Fantasia
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (96): 
Oma pikatuomio
Joskus muinoin 90-luvulla ollessani viidennellä luokalla sain kaveriltani lainaan legendaarisen Sam Raimin vielä legendaarisemman elokuvan "Evil dead". Kyseisen tekeleen katsottuani yksin kotona joskus koulun jälkeen tulin siihen tulokseen pienissä kehittyvissä aivoissani, että olen todistanut jotain, joka tulee muuttamaan elämäni elokuva-harrastelijana.
Söpö pikku tarina, eikö? Saattaa ollakin, mutta miksi minä sen teille kerroin? No juurikin sen takia, että sen jälkeen aina tähän päivään mennessä yli kymmenen vuotta myöhemmin en ole vieläkään törmännyt elokuvaan joka olisi saanut minut pelkäämään millään varsinaisella tavalla. Saati sitten yhtä paljon kuin "Evil dead" silloin aikoinaan. Kunnes menin katsomaan tämän tekeleen.
David Lynch, kaikkien tuntema pipipää, ei olisi voinut aloittaa jo legendaksi noussutta uraansa paremmalla tavalla. Vielä tänäkin päivänä ihmiset jaksavat katsoa tämän elokuvan ja sen jälkeen ihmetellä ja spekuloida sitä tunti tolkulla. Ja pakko se vaan on myöntää, kyllä tämä elokuva herätti kysymyksiä ja ajatuksia harmaissa aivosoluissa niin paljon, että hetki meni edes älytä mitä pää-kopan sisällä oikein edes myllertää.
Leffasta on olemassa noin miljoona teoriaa. Mikä kuvastaa mitäkin ja miksi. Koska en ole asiaan enemmän perehtynyt, en osaa sanoa, onko Lynch itse koskaan antanut virallista lausuntoa mitä mikin elementti elokuvassa tarkoittaa ja miksi juuri se on siinä. Suoraan sanottuna minä en edes halua tietää. "Eraserhead" toimii parhaiten sellaisena kuin se on, yksinäisenä mielipuolisena matkana ihmismielen syvimmissä peloissa ja painajaisissa, eikä suinkaan ohje-kirjan avulla tulkattuna taide-teoksena.
Elokuvan käsittelemät teemat ovat juurikin niitä julmimpia mahdollisia asioita ja kysymyksiä mitä ihminen ei koskaan välttämättä itseltään haluaisi kysyä, mutta saattaa joskus joutua vastoin tahtoaan tilanteeseen jossa vastaaminen on välttämätöntä. Teemat kuten eutanasia, itsemurha, seksuaaliset himot tai ylipäätään elämän vastuun mukana tuoma vaikeus luovat "Eraserheadin" maailmasta surrealistisen painajaisen, joka jätti ainakin syvät jälkensä meikäläiseen.
Loppusanoina sanottakoon, että tämä on se toinen elokuva jota kenenkään raskaana olevan naisen ei kannata katsoa.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2008
Katsottu: Kotona
Ohjaaja David Lynchiä arvostetaan nykyään joka paikassa Mulholland Dr:n, Lost Highwayn ja hänen muiden päätä pyörittävien filmiensä ansiosta, mutta yksikään hänen filmeistään ei pyöritä aivoja yhtä rajusti kuin hänen debyyttiohjauksena Eraserhead. Nyt jo kulttiaseman saanutta filmiä on tulkittava lähes yhtä vaikeasti kuin Kubrickin 2001. Lynchin tuntien juonta on turha yrittää pahemmin selittää, mutta menköön.
Elokuvassa seurataan omaperäisen ison kampauksen omistavan Henryn Spencerin ja hänen vaimonsa elämää teollistuneessa synkän oloisessa maailmassa. Henry ei pahemmin puhele, hänen tavallisin puuhansakin on vain asuntonsa lämpöpatterin tuijottelu, josta hän sitten avautuu aivan omaan maailmaansa. Pian Henryn ja hänen vaimonsa arkeen ilmestyy avaruusoliomainen vauva.
Juoni ei kuulosta kovin kiinnostavalta, mutta kyllä se kietoo täydellisesti mukaansa tuohon Lynchin synkkään maailmaaan. Lynch raatoi Eraserheadin parissa monta vuotta ja sen valmistuttua ei hänelle juuri mainetta kertynyt, vaikka filmi saikin kannatajia. Elokuvan aikana tulee selväksi, että Henryn elämä ei ole niin onnellista kuin voisi olla. Hänen lämpöpatterin tuijottelunsa tuovat hänelle sen ainoan lohdun. Tätä ilmeisesti myös mielenkiintoinen hahmo, lämmitinleidikin kuvastaa.
Näyttelijöinä ei ole toiminut mitään mestareita, mutta Lynch on saanut heidät kaikki toimimaan rooleissaan. Erityisesti Henrynä toiminut Jack Nance, joka toimi Lynchin vakionäyttelijänä Lost Highwayhin asti, kun hänet murhattiin nyrkkitappelussa. Hiljaisuus hänen muistolleen.
Elokuvan yksi oudoimmista hahmoista on myös salaperäinen vauva, jonka alkuperää Lynch ei ikinä paljastanut meille. Hän on vain jättänyt pirullisia vihjeitä siitä, "se saattoi ilmestyä" jne. Kerrotaan jopa, että Lynch pakotti joitakin apulaisia pitämään sidettä silmillä etteivät he näkisi totuutta.
Eraserhead on ulkopuolisesti todella karmiva ja ahdistava elokuva, joka antaa katsojalle sen saman olon mikä Henrylläkin on, mutta elokuvan edetessä katsoja pääsee syvemmälle Henryn mietteisiin ja Lynchin ajatusmaailmaan, että elokuva alkaa tuntua jo lempeämmältä. Lopussa elokuva muuttuu aluksi todella julmaksi ja vielä synkemmäksi, mutta se kaunis loppukohtaus muuttaa jokaisen mielen. Sen verran minutkin tämä elokuva pisti hiljaiseksi, että oli pakko antaa sille paikka vähintää kolmen parhaan elokuva joukossa. Kaikessa karmivuudessaankin Eraserhead on todella kaunista katseltavaa.
nimimerkki: Mr. Sixpack
Pisteet:
Arvosteltu: 19.09.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
Mr. Sixpack
Vieras
Eraserhed mahtaa olla samalla kertaa maailman rumin, kaunein, taiteellisin ja syvällisin leffa. Siinä on kylliksi yhteen elokuvaan. Tässä David Lynchin hienossa esikoisohjauksessa eletään jossain tulevaisuuden tapaisessa, elämä vaikuttaa synkkääkin synkemmältä ja arki tappavan tylsältä.
Tarinan päähenkilönä toimii iso tukkainen Henry. Hänen elämäänsä seurataan muutaman päivän ajalta. Henryllä on myös vaimo ja myöhemmin kuvioihin ilmestyy mukaan varsin kummallinen liskovauva. Niin mistä on pienet pojat ja tytöt tehty? Tylsistyneenä tappavaan arkeen Henry hakee iloja tuijottamalla huoneistonsa patteriin, siitä avautuu mitä mielenkiintoisempi ulottuvuuksia. Mahdollisia Henryn haaveita. Se lyhykäisesti juonesta.
Mutta mitä herra Lynch on tällä elokuvalla halunut viestittää? Ei välttämättä mitään mitä kaltaiseni ihminen edes ymmärtäisi. Elokuvan nähtyään alkaa vaan väkisinkin pohtimaan elämää, elämähän on loppujenlopuksi limaista, tasaista ja täynnä tulevaisuuden pelkoa. Hyvin Lynch ainakin minut tavoitti tällä mestariteoksellaan. Suosittelen kaikille elokuvataiteen ystäville.
nimimerkki: Laulunlapsi
Pisteet:
Arvosteltu: 30.11.2004
Katsottu: DVD
David Lycnhin esikoisohjaus vuodelta 1977 on melkoista visuaalista tykitystä, eikä varmasti sovi kaikille, ei läheskään kaikille...
Juoni on jotain aivan utopistista ja kummallista tavalliselle tallaajalle, mutta yritän (epätoivoisesti) selittää leffan "idean":
Henry on omalaatuisen kampauksen omaava hiljainen mies, joka asustelee hiljaisessa ja synkässä kaupungissa lähitulevaisuudessa.
Henry ja hänen tyttöystävänsä (vai oliko se nyt peräti vaimo) asuvat pienessä kämpässä, jossa heillä on vielä liskon näköinen mutanttivauva, joka itkee ja vinkuu minkä kerkiää. Henryn ainoa tekeminen on katsella kumisevaa patteria jota pitkin hän voi paeta outoon omaan maailmaansa, jossa kaikki on vielä oudompaa kuin "oikeassa" maailmassa.
Ankea arki ja synkkä maailma ovat Eraserheadin kaksi teemaa. Lynch kuvasi pieni budjettisen elokuvansa yöllä vuosien ajan ja vaikka leffa ei heti kaupalliseen levitykseen päässytkään on se edelleen varmasti Lynchin omalaatuisin ja oudoin elokuva. Eraserheadia ei voi verrata mihinkään, mitään samankaltaista ei kerta kaikkiaan ole. Leffan tarina matelee etanan lailla eteenpäin ja loppujen lopuksi ollaan samassa pisteessä, kuin mistä aloitettiinkin. Musiikit ovat huminaa ja kuminaa, jotka sattuvat lähinnä korviin. Mustavalkoisena leffa toimii hyvin. Valaistuksilla luodaan ankeaan mustavalkoisuuteen hienoa tunnelmaa ja muutenkin leffan ankeus piilee tässä värittömässä maailmassa.
Näyttelijät eivät ole mitään erikoisia, mutta istuvat (tahallaan) ontoiksi kirjoitettuihin hahmoihin hyvin. Lynchin ohjaus on jälleen tunnelmallista ja jännittävää. Davidin kässärissäkään ei ole valittamista, ainakaan se ei ole mistään kopioitu, eikä kliseitä juuri löydy.
Eraserhead on kaikkea muuta paitsi normaali ja järkevä elokuva. Sen maailma on synkkä ja harmaa, sen hahmot ovat outoja ja sairaita, sen tapahtumat ovat jotain mitä on mahdoton ymmärtää. Siinä Eraserhead pähkinänkuoressa. Vaikka leffasta ei paljoa irti saakkaan on se omaperäisyydessään todella hienoa ja Lynchiltä todellinen taidonnäyte.
nimimerkki: Criiticco
Pisteet:
Arvosteltu: 27.07.2003
Katsottu: DVD
