Dreamcatcher - unensieppaaja (2003)

Kahdeksantoista tuntia ennen kuin Dreamcatcher-DVD sujahtaa soittimeen Arsi T. Elokolikko laskee Stephen Kingin samaisen elokuvan pohjateoksen eli Unensieppaaja-kirjan pöydälle ja puhahtaa tyytyväisenä "Siinäpä vasta Science fiction –teos! Tämä täytyy nähdä leffaversiona". Entäpä minkämoinen mahtoi olla fiilis kaksi tuntia levyn soittimeen menon jälkeen? Siitä seuraavassa.

Dreamcatcher tunnetusti on Kingin ensimmäinen kirja sitten vuoden 1999 vakavan auto-onnettomuuden. Niinpä siitä heijastuu kipeitä fiiliksiä, jotka kuoleman porteille vienyt kolari ja lonkan pirstoutuminen aiheuttivat. Elokuvateollisuus tarttui kauhun kuninkaaksi tituleeratun kirjailijan massiiviseen alien-työhön kuin Paskanäätä ihmislihaan (eipä siitä vertauskuvasta vielä sen enempää). Innokkaasti siis.

Yksi kirjasta heränneitä keskeisiä fiiliksiä oli, että se on aivan liian massiivinen ja hullulla tavalla mahtava, jotta siitä koskaan voitaisiin onnistua tekemään onnistunutta elokuvaa. Ja vaikka elokuvan kestosta yli kolme neljännestä viekin katsojan suupielet nautinnolliseen hymyyn ja mielen jännityksen maille, niin loppu… miten tämän sanoiksi pukisi… se on… se on täynnä ällöisänmaallisia käänteitä ja Hollymaneereita! Asian voisi tiivistää Kingin lapsenomaista lämpöä säteilevän Beaver-hahmon vakiokommenteilla: Pussaa mua pyllyyn ja Fuck me Freddy! Lopun surkeissa käänteissä ei ole yhtään enempää kuin noissa höpsöissä kiukkua aistivissa lausahduksissa.

Unensieppaaja kertoo neljästä kaveruksesta, joita parinkymmenen vuoden takaiset yllätykselliset tapahtumat yhdistävät. Yksi käänne elämässä tutustuttaa heidät poikasina kehitysvammaiseen Dudditsiin, jonka hellyttävän ulkokuoren alla piilee yllättäviä voimia. Se päivä muuttaa kaiken ja tekee Henrystä, Jonesysta, Petestä ja Beaverista paitsi todella läheisiä, myös muista ihmisistä poikkeavia. Toinen pieni käänne rakkaalla "Seinänreiän" mökillä myrskyisenä talvipäivänä vaikuttaa koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.

King on erittäin taitava luomaan ystävyyden siteitä ihmishahmojensa välille, ja sama ominaisuus näyttelee pääosaa myös filmatisoinnin takana piilevässä kirjasessa. Mieleen tulee pakostakin mainio Stand by me. Elokuva ei samassa täysin onnistu, vaan tiivistäessään valloittavia tapahtumia muka shokeeraaviksi käänteiksi, se hukkaa tarinan punaisen langan. Voisi jopa sanoa, että se kadottaa samaisen Linjan, jota sankarimme epätoivoisesti seuraavat. Vastaavasti valkokangasfunktion myötä tarinan hulluutta lähentelevä kyky pomppia kerrontatyylistä toiseen ja ihmismielestä hyiseen todellisuuteen katoaa. Ja se on sääli. Todella iso sääli.

Näyttelijätyö yllättää positiivisesti. Niin kauan kuin stoori malttaa pysyä tutuilla urilla, pääosia vetävän miesnelikon välillä tuntuu olevan oikeaa lämpöä ja ystävyyttä. Sitten kuvaan astuvat Alien-leffojen kustannuksella mässäilevät efektit, ja kaikki rakennettu kelpaa korkeintaan vessapaperiksi. Jos siksikään. Kingin kynäilemät ulkoavaruudet Paskanäädät ja uhrien haiskahtavat pierut toimivat/naurattavat ehkä hieman, mutta eipä niitä enää leffan nähtyään voi huimiksi väittää. Syyttävä sormi osoittaa lähinnä tuotantotiimin suuntaan.

Perusvarma Jason Lee tekee pienen, mutta hienon roolin porukan huumorimiehenä ja naama irvessä hammastikkuja jyrsiessään osoittaa muuntautumiskykynsä. Myös vaatimattomamman uran tehnyt punapää Damien Lewis onnistuu tuoman oman juttunsa Jonesy-hahmoon, joka selkeästi on stoorin päähenkilö Kingin elämää mukailevine käänteineen. Timothy Olymphant jää pääosin käsikirjoituksen vuoksi sivuhenkilöksi, vaikka Pete Moore –hahmossa olisi aineksia vaikka mihin. Elokuvan komistukseksi hankittu Thomas Jane onnistuu olemaan niin ristiriitainen aina vakavan mainosilmeensä kanssa, että eipä häntä tohdi juuri kehua. Tosin onhan se hienoa, että hädänkään hetkellä sankaripsykologimme katse ei värähdä. Entäpä sitten elokuvan suurin nimi, mielipuolta solttu Abe Curtisia näyttelevä Morgan Freeman? Vastaus kuuluu: Voi Morgan, niin hieno ura, niin pökkelö rooli, paljonko sait edes rahaa?

Dreamcatcherista jäävä päällimmäinen tunne on se yleisimmin todettu "paska toteutus upealla kirjalla". Päivä päivältä sitä ymmärtää vanhan kliseisyyttä lähentelevän "suurin osa King-valkokangaskäännöksistä on ureaa" –kommentin paremmin. Tuottajat eivät ole uskaltaneet ottaa minkäänmoista riskiä, vaan kiinnostavasta aiheesta on kyhätty kaikille jotakin (jotakin = todella vähän) tarjoava puoliväsynyt & efektivoittoinen taistelu. Kukapa koskaan hyvin kirjoitetuista henkilöistä tai toimivasta loppukliimaksista piittaisi?

Shyamalanin Signsiä tai Donnie Darkoa diganneet varmasti katsovat Dreamcatcherin kertaalleen ihan vaan kokemuksena. Ja onhan molempiin leffoihin olemassa pienehkö linkkikin: säveltäjäguru James Newton Howard vastaa niin Signsin kuin DC:n toimivista themeistä ja efektipuolelta löytyy puolestaan yhteys Donnieen. Itse laadun puolesta jäädään harmittavan kauas näistä saman genren teoksista.

Unensieppaaja on tavallaan juuri sitä mitä elokuvan pitää olla: tiivis, vauhdikas omaa genreään tukeva paketti. Mutta on suuri virhe tiivistää oleelliset osat tarinasta ulos ja kuvitella yleisön nielevän lopun sarjatuliureasyöttöä noin vain. 560 sivua jännityksentäyteistä kirjaa saa PALJON isommat suositukset kuin ohjaaja Kasdanin halvahko ja maaliviivalle hyytyvä näkemys. Niin, että Fuck me Freddy! + 2.5 pointsia mystisen Herra Harmaan kätöseen.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.11.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
702 arvostelua

Stephen Kingin romaani Unensieppaaja - Dreamcatcher siirtyi elokuvaksi Lawrence Kasdanin ohjauksessa. Leffaan saatiin myös hyvä näyttelijäkaarti. Itse elokuva taas on varsinainen sekamelska.

Neljä ystävystä kokoontuu aina kerran vuodessa eräälle mökille pitämään hauskaa. Ystävyksiä yhdistää lapsuudessa tapahtunut asia, jolloin he auttoivat erästä poikaa. Vähän ennen mökille lähtöä yksi heistä joutuu onnettomuuteen. Tuskin he ovat ehtineet asettua taloksi mökilleen kun painajaismaiset tapahtuvat alkavat. Armeija asettaa alueen karanteeniin. Tuntuu kuin, jokin elämänmuoto olisi tullut kyseiseen metsään.

Kyseinen leffa pitää hyvin jännitystä alusta n 50 min, jonka jälkeen leffan alkoi vajota mitä typerimpiin asioihin. Kaikki Stephen Kingille tyypilliset asiat toki nähdään elokuvassa. Aiheesta olisi pienellä puristuksella voinut saada paremmankin lopputuloksen. Näyttelijöiksi Kasdan oli saanut mm Morgan Freemanin joka oli tällä kertaa pahan roolissa. Thomas Jane teki perusroolinsa, jonkinlaisena sankarina elokuvassa. Myös muut näyttelijät tekivät ihan hyvät roolit.

Kokonaisuutena Unensieppaaja on varsinainen sillisalaatti. ei nyt huonoin Stephen King filmatisointi, mutta enpä sitä kauheasti kehumaankaan ala.

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 20.08.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

andy
Käyttäjä
304 arvostelua

Tyrmätään lukija heti alkuun; ehdottomasti heikoin Kingin kirjaan perustuva elokuva. Tästä filkusta on vaikea kirjoittaa mitään hyvää, mikä tekeekin tästä helpon arvostella.

Juoni alkaa neljän kaverin lapsuudesta (Jones, Beaver, Pete ja Henry), jotka saapuivat paikalle, kun kehitysvammaista Dudditsia kiusattiin. Pojat auttoivat Dudditsia, ja Duddits kiitti poikia antamalla kullekin eri erikoiskyvyn. Parikymmentä vuotta kuluu, ja pojat kokoontuvat yhteen muistelemaan Dudditsia pienelle erämökille middle-of-nowhere, kuinkas muutenkaan. Pian alkaakin olla jo kansalliskaarti niskassa hengittämässä.

Alku lupaili hyvää leffakokemusta. Ensimmäisen varsinaisen alienin ilmaannuttua kaikki meni perseelleen (huomaa sanaleikki).

Näyttelijät ovat sitä huonompaa keskitasoa, jopa Morgan Freeman alentuu tähän roskajoukkoon. Ohjauksessa ei ole mitään moitittavaa, ei kylläkään kehuttavaakaan.

Harmillisen huono elokuva kaikkiaan.

nimimerkki: Screwball

Pisteet:
Arvosteltu: 03.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Screwball
Käyttäjä
30 arvostelua

Tässä meillä on lyhyen ajan sisään toinen elokuva, johon markkinamiehet ovat saaneet huomioni kiinnittymään. Mitenhän minä tästä elokuvasta kertoisin että tarina kuulostaisi edes osittain järkevältä, paljastamatta kuitenkaan liikaa. No yritetään.

Neljä kaverusta tutustuivat jo nuorena samanikäiseen kehitysvammaiseen poikaan Duttitsiin. Pojat saivat Duttitsilta yliluonnollisen kyvyn, jonka kanssa kaikki elävät omalla tavallaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin kaveruksilla on vuosittainen tapa kokoontua eräkämpälle metsästämään, mutta tänä vuonna he eivät ole metsässä yksin eläinten kanssa, vaan mukana on vieraita ilmakehän ulkopuolelta...

Huomasin kolleegani arvostelusta että kyseessä on Kingin kirjan filmatisointi. En tiennyt sitä etukäteen kuten en oikeastaan mitään muutakaan tästä elokuvasta. Elokuva alkoi hyvänä ja mielenkiintoisen tuntuisena kaverielokuvana. Näyttelijät ovat hyviä (esimerkiksi Band of Brothers:sta tuttu Damian Lewis), roolit mielenkiintoisia ja homma etenee mukavasti.

Sitten yhtäkkiä alkaa tapahtua kummallisia asioita ja hämmennyin hieman, vaihtuiko tässä elokuva yhtäkkiä toiseksi ? No ei onneksi vaihtunut. Vaikka yliluonnolliset tapahtumat ovatkin loppuosan tapahtumien taustalla, mistään varsinaisesta sci-fi:stä ei ole kyse. Mielenkiintoinen elokuva jonka parissa vierähtää ihan huomaamatta reilut pari tuntia.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.01.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras

Stephan Kingin kirjoista on tehty niin hyviä kuin täysin paskaa olevia elokuvia. Dreamcatcher lukeutuu jälkimmäiseen ja ehkä on huonoin King-leffa. Ja voin rehellisesti sanoa, etten muista milloin olisin teattereissa yhtä paljon kärsinyt kuin tätä elokuvaa katsoessa.

Neljä kaverusta, Jones, Beaver, Pete ja Henry, auttoivat lapsena kehitysvammaista Dudditsia pulasta ja heistä tuli kavereita. Duddits antoi kavereillaan erikoisen kyvyn, joka on jokaisella erilainen. Pari kymmentä vuotta eteenpäin ja he ovat jo aikuisia, he sopivat lähtevänsä mökille lomaa viettämään ja puhumaan Dudditsista. Neljän joukko jakaantuu kahteen osaan ja lähtevät hoitelemaan asioita. Kummatkin parit löytävät metsästä ihmisen, naisen ja miehen. He vievät heidät suojaan ja kohta alkaa paska haisemaan. Mutta mikäs se pieraisuttaa, no onhan heidän perseessä alien. Ja kohta se sieltä tulee ulos.

Myös mukaan tulee armeija, joka pistää koko alueen karanteeniin ja eivätkä päästä ihmisiä pois, etteivät pääsisivät levittämään alieneita. Eversti Curtis (Morgan Freeman) on vanha konkari alieneiden tuhoamisessa ja tekee kaiken niitten tuhoamiseksi, jopa tappamaan syyttömiä ihmisiä.

Dreamcatcher on toteutettu niin huonosti kuin olla ja voi. Näyttelijät ovat ilmeettömiä ja häiriintyneitä, jopa Freeman. Ohjauskaan ei toimi -samoin kuin ei mikään. Dreamcatcher on täydellisesti paskimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Ja mikä minua vaivasi, kun tuhlasin rahaa tähän roskaan. No ei voi kuin syyttää itseään.

Varoitan kaikkia, jotka aikovat katsoa Dreamcatcheria. Se ei ole huono, sille vaan ei löydy sanoja kuvamaan ja huono on liian hyvä sana tällaiselle elokuvalle.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä
246 arvostelua