Dodgeball - boltsit pelissä (2004)
- Alkuperäinen nimi:
- Dodgeball: A True Underdog Story
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Rawson Marshall Thurber
- Pääosissa:
- Ben Stiller, Christine Taylor, Vince Vaughn
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 92 min
- Genret:
- Komedia
Urheilu USA:ssa = jenkkifutis ja jenkkipesis. Siis tietenkin vain ja ainoastaan jos haluaa uskoa perinteisiä amerikkalaisia (urheilu)elokuvia. Dodgeball - boltsit pelissä irvailee juuri tälle enemmän tai vähemmän pyhälle kaksinaisuudelle, sekä urheilutapahtumille yleensä aina valmennusjohdosta selostajakoppiin.
(Peter LaFleur) Vince Vaughn on kuntosalin pitäjä, joka uhkaa menettää salinsa lipevälle, itserakkaalle bisnesmiehelle White Goodmanille (Ben Stiller), ellei pysty keräämään 50 000 dollaria jostain ja vähän vikkelään sittenkin. Ainoaksi toivoksi jää tarttuminen polttopalloturnaukseen, johon myös Goodman päättää osallistua tosiaan saadakseen sen kuntosalin ? ja tietenkin nöyryyttääkseen LaFleuria. Poppoon valmentajaksi suostuu alan legenda (Rip ?MIB:n Z? Torn).
Valmennusmenetelmät suoraan 1930-luvulta osoittautuvat monipuolisiksi, mutta todellista naurua revitään hulluista selostajista sekä notkeasta verbaalitemppuilusta. Parhaimmillaan vitsejä lentää niin monta, että edes joku osuu väkisinkin maaliin. Mutta puuduttavan usein leffa lähtee seuraamaan komedioiden perusjuonta. Loppupuolelle jokaiselle LaFleurin tiimiläiselle väännetään väkisin jokin ongelma, ja sydämethän ne siinä pamppailevat.
Ben Stilleriä on mukava katsoa hetki pahiksen roolissa, mutta pidemmän päälle toivoo, että Vaughn ja Stiller vaihtaisivat paikkoja keskenään. Stiller ei nimittäin pysty venymään kaikkiin hahmoille asetettuihin vaatimuksiin. Vaughn sen sijaan näyttää lähinnä turhautuneelta haasteen puutteessa.
Kaikesta huolimatta itse pelikohtaukset pelastavat niin paljon, että on suoranainen ihme ? ja sääli?, ettei niiden määrä ollut suurempi. Elokuva on kuitenkin tajuttu lopettaa silloin kun se on vielä hauska. Pisteet ja kiitokset siitä. Kyseessä on juuri sopivan kaistapäinen komedia.
nimimerkki: X-tyyppi
Tätä leffaa katsoessa tulee mieleen Zoolander, jossa Ben Stiller näyttelee miesmallia. Tässä Dodgeballissa Stillerin näyttelemässä White Goodman hahmossa on jotain samaa. Ainakin ällöttävä ja ylitseampuva rakkaus omaan itseensä. Zoolanderissa Stillerin hahmo ei ollut omasta tahdostaan ilkeä, mutta tässä Dodgeballissa on. Hintahtahtava machomies on naurettavan vastenmielistä katseltavaa jo ensihetkistä lähtien.
White Goodman omistaa huippumodernin ja menestyvän kuntosalin sekä äijällä on millä mällätä. Päässä ei vaan tunnu olevan kaikki kohdallaan. Eikä myöskään alapäässä, sillä hepulla on ilmalla täytettävä etumus huosuissa, kai siksi että koko vartalo näyttäisi kauttaltaan "täyteläiseltä". Ni-in, joka lihasta ei pysty edes salilla treenaamaan. Siinä missä Zoolanderissa malleista tehtiin idiootteja niin kyllä tässä pistetään halvalla kalliilla kuntosalilla pyörivää pintaliitäjää.
Niin... tien toisella puolen on sitten tavisten sali, jonka omistaja painii rahavaikeuksien kanssa. Tavisten salin vetäjä Peter La Fleur (Vince Vaughn) kuvataan tavallisena tallaajana. Mies saa sympatiat puolelleen ja on valmis antamaan saliaan vaikka ilmaiseksi käyttöön jos jollakulla ei ole rahaa, vaikka miehen yritys on vararikon partaalla. Jotta kuntosaliyrittäjien väliin saataisiin kunnolla kontrastia niin tavisten sali on jäämässä parkkipaikan alle, jotta Goodmanin asiakkaat saisivat luxusautonsa parkkiin tullessaan kuntoilemaan tien toiselle puolelle. Yksi oljenkorsi on kumminkin käyttämättä ja La Fleur osallistuu kavereidensa kanssa polttopalloturnaukseen, jossa on palkintona 50 000 dollaria. Riittävästi rahaa, jolla laskut saadaan maksettua. Goodman saa asian tietoonsa ja päättää osallistu myös joukkioineen. Naapuri on lyötävä jokaisella taistelutantereella.
Leffa tarjoilee lähinnä Ben Stillerin hahmolle naureskelua. Muuten juoni on melko tavallinen ja ei tarjoile mitään yllätyksiä. Satunnaisia höröjä saa myös kun pallot lätsähtelevät päin pläsiä kunnon äänitehosteiden kera. Jakoavainten heittelykin valmennusmenetelmänä naurattaa. Kokonaisuutena leffa on kuitenkin melko koykäinen, jonka pystyy katsomaan juuri kerran läpi ja sen jälkeen sen voi huoletta unohtaa.
Peter La Fleurin kuntosali on rahavaikeuksissa, ja ainoa tapa pelastaa kuntosali on osallistumalla Dodgeball -turnaukseen, jossa voittaja saa 50 000 dollarin shekin.
Dodgeballin juoni etenee sopivan nopeasti, eikä elokuva ole mitenkään ylipitkä. Näyttelijäsuoritukset eivät ole ehkä mitkään parhaat/hauskimmat mahdolliset, mutta komediassa niillä ei ole mielestäni niin suurta merkitystä. Muutamia oikeasti hauskoja kohtauksia leffasta löytyy, mutta toisaalta jotkut kohdat sen sijaan eivät naurata, vaikka niillä olisi ilmeisesti tarkoitus naurattaa.
Mistään taiteellisesta teoksestahan leffassa ei ole kyse, mutta tuskin siihen tässä pyrittykään. Kaikenkaikkiaan Dodgeball - boltsit pelissä on keskitason komedia, joka sopii tylsän päivän piristykseksi.
nimimerkki: Banzui
Arvostelija
Banzui
Vieras























































