Corpse Bride

Tim Burton päätti ohjata animaatio elokuvan. Aiempaa kokemusta mieheltä oli lukuisat lyhyt elokuvat mitä hän ohjasi ennen uransa virallista alkua. Vuonna 1993 ilmestynyt Painajainen ennen joulua oli samanlainen stop-motion animaatio ja sen tuottamisesta ja käsikirjoituksesta vastasi Burton. Ohjaaja oli Henry Selick. Että Burtonilta oli aiempaa kokemusta alalta mutta sitten hän päätti ohjata oman tälläisen stop-motion elokuvan. Pääosaan hän sai tietysti vakionäyttelijänsä Johnny Deppin ja hänen vakiosäveltäjänsä Danny Elfman huolehtii musiiikista. No, mitäs tuosta syntyy. No loistavan "Burtonmainen" anmaatio.

Viktor (Johnny Depp) elelee 1800-luvun euroopassa ja hänen on määrä mennä naimisiin mutta hän ei saa itse päättää kenen kamssa. Hän joutuu menemään naimisiiin Viktorian (Emily Watson) kanssa. Liiton tarkoituksena olisi että Viktorian ilkeät vanhemmat pääsisivät käsiksi Viktorin perheen rahoihin. No suurena yllätyksenä Viktor ja Viktoria sitten pitävätkin toisistaan, mutta eräänä yönä harjoitellessaan vihkivalaansa, Viktor kosii vahingossa Ruumismorsianta (Helena Bonham Carter) ja hänet vedetään maanalaiseen kuolleiden maailman. Paikka on kreisi ja paljon rennompi kuin oikea maailma eikä se tuleva vaimokaan loppujen lopuksi niin paha ole, mutta Viktor silti ikävöi Viktoriaa...

No Depp on tietysti jälleen kerran listava roolissaan. Hänen äänensä sopii viattomalle Viktorille. Bonham Carter irrottelee Corpse Briden roolissa myös hienosti. Muissa rooliessa Elimy Watson onnistuu mahtavasti tulkitsemaan myös niin viattoman Viktorian. Erityismaininta Christpher Leelle jylhänä, mutta hauskana pstorina.

Danny Elfman on tehnyt tapansa mukaan hienot ja svengaavat musiikit tähän elokuvaan. Löytyy sekä liikuttavia biisejä että hauskoja biisejä. Ja elokuvahan on osittain musikaali joten musiikkilla on aika iso rooli.

Painajainen Ennen Joulua oli loistava elokuva ja tämä on yhtä hyvä. Molemmat ovat aika samanlaisia leffoja ja tässä leffassa huomaa samanlaisia juttuja kuin Painajaisessa. Mutta Burton on aina Burton. Kyllä tyylin tunnistaa. Burton elementtejä on valtavasti. Ja koko leffan maagisuus ja satumaisuus on myös samaa kuin muissa Burtonin saduissa. Eipä mies ole pahemmin muita leffoja kuin satuj ohjannut ja toivotaan että psyy sillä linjalla. Ohjatkaa te muut tavallisia leffoja, Burton ohjaa satuja. Ne se osaa.

Samana vuonna kun tämä ilmestyi ilmestyi Jali ja Suklaatehdas jossa oli myös kaksikko Burton-Depp. Että jos se ilmestyi ennen tätä niin tämä on viides Burton-Depp leffa. Kyllä he ovat yksi mahtavimmista parivaljakoista ja tekevät omaperäisä leffoja. Tai kolmikoista ja Elfmankin lisätään siihen sekaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 12.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

QT
Käyttäjä
32 arvostelua

Tim Burtonilla on sellainen kyky, että kun hänen elokuvansa alkaa, katsoja hiljenee siinä samassa. Mielestä katoaa kaikki muu, kutkuttava viileys hiipii hiljaa ja pian valtaa koko ruumiin. Katsoja tuntee itsensä kevyeksi ja kaikki ennakko-odotukset haihtuvat. Positiiviset ajatukset valtaavat mielen ja kun sen jälkeen silmien eteen räjäytetään jotain upeaa, ei siitä kertakaikkiaan voi olla pitämättä. Täsmälleen samalla tavalla käy Burtonin uusimman stop-motion -animaation, Corpse Briden kohdalla.

Uusrikkaiden kalakauppiaiden poika Victor (Depp) on menossa naimisiin 1800-luvun Eurooppalaisessa kylässä. Iloinen asia sinänsä, mutta kun ajatus siitä ei ole hänen omansa, vaan pelkästään "suunnitelmien mukaan" tapahtuva strateginen siirto, jolla tytön, Victorian (Watson) vanhemmat pääsevät käsiksi Victorin perheen rahoihin. Tälläinen sopimusavioliitto hermostuttaa Victoria, eikä häävalasta oikein tahdo tulla mitään, vaikka hän tunteekin Victorian olevan hänelle se oikea. Eräänä yönä Victor sitten puolivahingossa tulee tehneeksi valan ruumismorsiammelle (Bonham Carter) ja joutuu tämän mukaan ei-niin-ikävälle manan majoille. Vaikka elämä siellä onkin monin verroin värikkäämpää ja uusi vaimokin tuntuu ihan mukavalta, tekee Victorin mieli kuitenkin palata ylös. Omaperäisen kolmiodraaman ja surullisen rakkaustarinan ainekset ovat siis ilmassa.

Burton teki sen taas! Corpse Bride ylitti kaikki odotukseni. Tämä kaunis rakkaustarina onnistui valtaamaan sydämeni täysin. Mukana on lukuisia Burtonin edellisestä stop-motionista, Painajainen Ennen Joulua -elokuvasta tuttuja teemoja ja piirteitä, mutta tottakai Corpse Bride on oma upea kokonaisuutensa. Huumoria riittää ja omaperäisyyttä piisaa, samoin kuin hauskoja hahmoja ja värikkäitä tapahtumia, romantiikkaa unohtamatta. Lisäksi elokuva on visuaalisesti aivan käsittämättömän upea ja kaunis, ja sen kaiken kuorruttaa (jälleen kerran) Danny Elfmanin upea musiikki.

Ääninäyttelijät tekevät hyvää työtä. Johnny Deppia on ilo kuunnella ja molemmat kolmiodraaman kauniimman sukupuolen edustajat ovat erinomaisia rooleissaan. Sivurooleista mainittakoon, että Christopher Leen kuuleminen pappina on enemmän kuin kohdallaan.

Elokuva ei ole yhtään liian pitkä. Elokuva jättää sellaisen fiiliksen, että sen haluaisi katsoa heti uudelleen. Pienen, kauniin rakkaustarinan tuntua tässä on (joka on hyvä juttu), vaikka kokonaisuus onkin tajunnan räjäyttävä.

Kokonaisuutena Corpse Bride on hiton hyvä leffa, jota ei voine liikaa suositella kenelle tahansa animaatioiden tai rakkaustarinoiden ystäville. Burtonin faneille se on pakkohankinta. Ei ehkä ihan yllä Painajainen Ennen Joulua tasolle, mutta hankala näitä on tasapuolisesti verrata. Upea ja kaunis pieni mestariteos joka tapauksessa.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 10.06.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
165 arvostelua

Varakkaiden kalakauppiaiden Van Dortien (Ullman & Whitehouse) vesa Victor (Depp) ja köyhtyneiden aatelisten Everglotien (Lumley & Finney) tytär Victoria (Watson) päätetään saattaa onnellisesti avioon. Kantona kaskessa on kuitenkin vihkivala, jota Victor kovan yrityksenkään jälkeen ei onnistu lausumaan oikein hääharjoituksissa. Tämän johdosta Victor suututtaa pastorin (Lee) sekä tulevat appivanhempansa ja hänet passitetaan kotiin opettelemaan vihkivalansa kunnolla. Surullinen Victor vaeltaa syvälle metsään miettiessään häävalansa kulkua. Vihdoinkin Victor onnistuu toistamaan valansa oikein, mutta epähuomiossa tuleekin kosineeksi ihan toista naista, joka on kaiken lisäksi kuollut. Tämän tapahtuman jälkeen Victor tempaistaan manalaan uuden morsiammensa (Bonham Carter) toimesta. Victor havahtuu ja huomaa olevansa elävä asukki kuolleiden kunnilla. Hänen sydämensä täyttää kuitenkin ikävä ja kaipuu elävien, varsinkin Victorian, luo.

Stop-motion tekniikalla luotu Corpse Bride on erittäin kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa. Valon ja varjon mestari Burton onnistuu jälleen kerran luomaan todella upean synkän tunnelman. Manalan mannut näyttävät hyvin ankeilta, niin kuin pitääkin, mutta paljon näkymät eivät parane yläkerran vaeltajienkaan mailla. Nuket ovat taidolla tehtyjä ja ne näyttävät elokuvassa upeilta. Elokuvan musiikki on taattua Danny Elfmania, joka pistää luurangotkin jammaamaan.

Yksi elokuvan vahvuuksista ovat värikkäät ja hulvattomat hahmot. Laajasta hahmokavalkaadista löytyy räikeästi kärjistettyjä persoonia aina kierosta huijarista manalan velhoon. Lisämausteena sopassa manalan tuulia haistelee myös joukko historiallisia hahmoja, kuten Napoleon Bonaparte, Otto Von Bismarck sekä Ray Charles.

Ääninäyttelijät onnistuvat elokuvassa erinomaisesti. Eniten pidin erityisesti Deppin loistavasta suorituksesta. Kaikkihan tietävät, että Depp on loistava näyttelijä, mutta Corpse Bride osoittaa, että hän osaa hoitaa myös ääninäyttelijän homman. Depp onnistuu todella luomaan Victorin hahmosta ujon reppanan kuuloisen. Näin erinomaista onnistumista en osannut odottaa. Tästä roolista on annettava Johnnylle kyllä täydet ***** laakia.

Toinen, jolle pitää nostaa hattua erinomaisen äänityön johdosta on Finis Everglotin äänenä toimiva Albert Finney, jonka äänityöskentely saa aina nousemaan hymyn huulille. Omasta mielestäni Finis Everglot oli myös koko elokuvan ehdottomasti särmikkäin, hauskin ja paras hahmo.

Yksi asia, joka olisi syytä nostaa esiin on Corpse Briden ikäraja. Mielestäni 7 vuotta on liian alhainen ikäraja tälle elokuvalle. Koska Corpse Bride on tehty ”aikuisten animaatioksi”, voivat haudasta nouseva morsian sekä muut tuonelan asukit pelottaa lapsia. En suosittele, että 7-vuotias saisi katsoa tätä elokuvaa ainakaan yksin. Mielestäni K-11 raja olisi ollut paljon parempi.

Kaiken kaikkiaan Corpse Bride on loistavan valloittava satu, jota voi suositella kaikille. Vaikka elokuva on animaatio, se ei ole pelkästään lasten elokuva. Kutkuttavan hauska dialogi ja riemastuttavat hahmot kutkuttavat nauruhermoja ja piristävät tätä pohjimmiltaan hyvin surullista ja koskettavaa elokuvaa. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja niistä voi erottaa ääninäyttelijöidensä piirteitä. Ääninäyttelijät onnistuvat erittäin hyvin toimessaan. Corpse Bride asettaa animaatioiden riman hyvin korkealle. Tästä paremmaksi animaatiota on vaikea saada.

nimimerkki: John Christopher Depp II

Pisteet:
Arvosteltu: 28.04.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

John Christopher Depp II
Vieras

No niin se nyt vaan on Tim Burton+Johnny Depp+Danny Elfman = Lähes täydellisyyttä hipova leffa, jonka maailma on suurempi ja mahtavampi kuin baskeripäisen, ranskalaisen katutaiteilijan mieli.Yhtälö pitää paikkansa myös uskomattoman komiassa stop-motion tekniikalla luodussa Corpse Bridessa.

Uskomaton tapahtumaketju saa alkunsa kun rikastuneen kauppias perheen ainokainen Victor Van Dort yritetään naittaa köyhtyneen aatelisperheen tytölle Victoria Everglotille. No, yllätykseksi nuoret sielut tuntevatkin vetoa toisiinsa, ainoa ongelma on vihkivala, jonka Victor sössii kerta toisensa jälkeen. Niinpä nuori herra Van Dort pakenee metsikköön esittämään valaa tulevan vaimonsa sijasta kaarnaisille kasvoille ja pikkuruisen sattuman kautta tulee kosineeksi väärää naista, joka sattuu olemaan kuollut.

Burtonin leffa tuo tyyliltään ja juoneltaan mieleen The Nightmare Before Christmasin, mutta on kuitenkin oma hiano kokoinaisuutensa. Taas kerran Danny Elfmanin musiikki ja Johnny Deppin roolityö ovat suuressa osassa koko projektissa. Oikeastaanhan Corpse Bride on musikaali, täynnä Elfmanin mahtavaa tyylitajua. Heti leffan alkupuolella nähtävä luurankojen mainio kipale saa koko mätänevien ruumiiden ja auringon paisteettoman maailman tärisemään.

Koko leffan tarina on taattua Burton laatua; mehukkaan mielikuvituksekas, kutkuttavan hauska ja ihanan opettavainen. Leffa salista poistuu hymyssäsuin, toinen silmäkulma kostuneena.

nimimerkki: Salina

Pisteet:
Arvosteltu: 29.01.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Salina
Käyttäjä
6 arvostelua

Olipa kerran Victor Van Dort (Depp), jonka vanhemmat (Ullman & Whitehouse) olivat rahakkaita kauppiaita. Ja olipa kerran Victoria Everglot (Watson), jonka vanhemmat (Lumley & Finney) olivat köyhiä aatelisia. Selvähän se, että Van Dortit ja Everglotit tahtoivat siis yhdistää sukunsa. Vaan hääseremonian harjoittelu tuntui olevan Victor-paralle turhan mutkikasta. Kun pastorikin (Lee) lopulta sai tarpeekseen Victorin takeltelusta, poikaparka päätyi harjoittelemaan seremoniaa itsekseen. Mietteissään Victor joutui synkkään metsään ja kun hän vihdoin oppi seremonian, oli hänellä vierellään myös morsian (Bonham Carter). Eikä mikä tahansa hunnutettu neito, vaan kuollut sellainen!

Tim Burtonin tyyli loistaa tästä elokuvasta pitkälle kuin Batman-logo valonheittimestä. Nyt stop motion-tekniikalla toteutettu animaatio näyttää ehkä hitusen paremmalta kuin Painajaisessa ennen joulua. Burton ja kumppanit tekevät Corpse Bridellä kunniaa vanhoille kauhuelokuville, Ray Charlesille, Ub Iversille (Disneyn varhaisen luurankopiirretyn animaatori), Clark Gablelle, eivätkä tekijät jätä katsojaa ilosta sivulliseksi. Hämyisän hilpeä satu rullaa eteenpäin jouhevasti. Äänirooleissa kuullaan mm. parhaita brittiläisiä komediataitureita ja Victorina tietenkin useita Burtonin hahmoja tulkinnut Johnny Depp. Musiikki on niin ikään luonnollisesti Danny Elfmanin kynästä. Jälleen kerran Elfman on rustannut muutaman laulunkin tarinan höysteeksi. Mikä sitten mättää?

Corpse Bride ei ole Painajainen ennen joulua II. Siksi Burtonin PEJ:ssä esiintyneiden ideoiden uusiokäyttö tässä yhteydessä tuntuu hiukan häiritsevältä (sankari menee metsään ja tarina saa yllättävän käänteen, sankarilla on vekkuli koira, ihanin tyttö hajoaa käsiin…). Lisäksi Elfmanin säveltämät laulut eivät kuulosta läheskään yhtä ikimuistettavilta tällä kertaa kuin PEJ:n kohdalla. Ja vaikka tarinassa on huumoria, mutkia ja sopivasti opettavainen loppu, se ei oikeastaan kosketa. Corpse Bride on ”hirmuihana” ja hieno leffa. Mutta silti tai ehkä juuri sen vuoksi ei raina aiheuta kummempia värinöitä.

Pisteet:
Arvosteltu: 04.11.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
614 arvostelua