Big Fish
Keskiarvo
Arvostelut (10): 
Pikatuomiot (412): 
Oma pikatuomio
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Tim Burton
- Pääosissa:
- Albert Finney, Alison Lohm, Billy Crudup, Ewan McGregor, Helena Bonham Carter, Jessica Lange, Steve Buscemi
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 104 min
- Genret:
- Draama, Seikkailu, Fantasia
Big Fish kertoo vanhasta ja hieman höppänästä satu-sedästä nimeltä Edward Bloom (McGregor/Finney). Hän on kokenut elämässään kaikkea mahdollista ja kolunnut kaikki paikat maan ja taivaan väliltä - tai niin hän ainakin väittää. Edwardin poika Will lähtee isänsä ja äidinsä luo kuultuaan isänsä tilan heikentyneen pahoin. Will on aina joutunut kuuntelemaan isänsä tarinoita ja on ääriään myöten täynnä niitä, ennen isänsä pois menoa hän haluaa kuulla kuka hänen isänsä oikeasti on.
Juonta leffassa ei liiemmäksi ole, katsoja vain istutetaan kuulemaan Edwardin seikkailuista, jotka saavat satumaisia piirteitä jättiläisten, noitien ja merenneitojen myötä. Big Fish onkin Tim Burtonin eloon loihtima koko perheen fantasiapakkaus, jota voi katsella ilman huolen häivää. Itse asiassa pidin leffan alusta todella paljon, se oli hauska ja fantasia sekoittui tosielämään juuri siinä nautittavassa suhteessa kuin pitääkin. Mutta, tietyssä pisteessä liika draama puskee kehiin, hauskuus katoaa ja tylsyys nousee auttamattomasti pintaan. Loppu on jälleen satumaisen hyvä, mutta sitä ennen jokin meni pahasti pieleen ja toivoin leffan loppuvan jo ennen aikojaan. Ehkä pituutta olisi voinut hieman karsia.
Näyttelijäsuorituksissa ja hyvin kirjoitetuissa hahmoissa ei ole mitään vikaa ja ne jaksavat kiinnostaa. Mukana jättiläisen roolissa nähdään 229 senttinen Matthew McGrory, jolle osa todella istuu mainiosti. Muutenkin Big Fish on visuaalisesti näyttävä ja fantasian rakentaminen vanhoihin kyliin ja metsiin onnistuu hienosti.
Kerran tämän katsoo, mutta vähän jäi huono maku suuhun kun lupaava alku ei kannatellutkaan loppuun saakka. Joka tapauksessa perheen pienemmätkin varmasti pitävät tästä ja aikuisillekin on jotain annettavaa, koko perhe vain sohvalle ja nauttimaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.08.2008
Katsottu: Kotona
Big Fish on elokuva, jossa mestarillisen ja ihailtavan omaperäisen ohjaaja Tim Burtonin heikkoudet tulevat esiin. Elokuva on ainakin hiukan aikuistuneen satusedän ja perheenisän pinnallisin teos. Burtonin elokuvat ovat usein suurta taidetta eksentrisistä hahmoista kuorrutettuna pinnallisuudella, mutta tässä elokuvassa ei ollut eksentrisiä hahmoja, vaan tavallisia ihmisiä, joten jäljelle jää vain pinnallisuus. Leffan aikana aloin ikävöidä suunnattomasti Saksikäsi-Edwardin ja Ed Woodin kaltaisia erikoisia, kiehtovia päähenkilöitä. Burtonin kolmas Edward-nimen saanut päähenkilö Ed Bloom on vanha kuolemansairas mies, joka on aina kertonut tarinoita lähimmäisilleen ja muille tapaamilleen henkilöilleen. Ed on vain lisännyt juttuihinsa yliluonnollisia piirteitä, jotka saattavat joidenkin mielestä tuntua liioittelulta, mutta ovat hänen mielestään välttämättömiä, jos tarinasta haluaa tehdä kiinnostavan. Edin poika Will on ollut jo pitkän aikaa lopen kyllästynyt isänsä jutt!uihin, mutta haluaa tutkia mikä on totta ja mikä ei.
Leffa seuraa pääosin nuoren Ed Bloomin seikkailuja Ewan McGregorin esittämänä. Seikkailut ovat sitä tuttua Burtonia, tosin nyt ei ole mukana ollenkaan ongelmia, vaan päähenkilön elämä on yhtä ruusuilla tanssimista.
Näyttelijät osaavat asiansa, mutta mitään huippusuorituksia tässä leffassa ei mielestäni ole. Billy Crudupin roolisuoritus Ed Bloomin poikana häiritsi, sillä mielestäni hän ei ota rooliaan vakavasti. Miehen, jota kuolemansairaan isän jutut kyllästyttävät, ei pitäisi hymyillä niin paljon.
Kokonaisuutena Big Fish ei ole mikään erikoinen elokuva, sillä se on täynnä selkeitä puutteita. Minusta Burtonin pitäisi keskittyä kuvaamaan enemmän yksinäisten ja outojen olentojen elämää ja tuntemuksia, kuin tekemään tällaisia leffoja missä kaikki ovat sankareita, eikä suuria ongelmia ole. Big Fish on aivan liian positiivinen tarina, jotta se toimisi Burtonin ohjaamana.
PS. Tämä elämänkokoinen, mutta keskinkertainen seikkailu on tehty ihmisille, jotka eivät löydä ihmeitä itsestään, joten hakevat niitä muualta.
nimimerkki: Nelisilmä
Pisteet:
Arvosteltu: 23.05.2005
Katsottu: VHS
Arvostelija
Nelisilmä
Vieras
Big Fish sai ilmestyessään vain vähän huomiotta. Tosin se oli Golden Globe- ja Oscar-ehdokkaana, muttei voittanut palkintoja. Harmillista sinänsä, sillä tämä on varmasti vuoden 2003 parhaimpia elokuvia. Tämä on myös pääsyt IMDb:n TOP-listoille. Tätä on myös verrattu Forrest Gumpiin. Näillä kahdella leffalla on toki paljon yhteistä, mutta myös paljon eroja.
Ed Bloom on aina ollut melkoinen tarinankertoja. Hän on muun muassa kohdannut lasisilmäisen noidan, jättiläisen, käynyt salaperäisessä kylässä ja tehnyt paljon muuta ihmeellistä. Vanhana miehenä hän sairastuu syöpään ja haluaa korjata poikki menneet välit poikaansa Williin. Will ja hänen vaimonsa kuuntelevat Edin tarinoita ja Will yrittää ottaa selville, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.
Big Fish on todella hieno elämätarinaleffa. Tässä Tim Burtonin kädenjälki näkyy aika hyvin. Elokuva on hyvin sekoitettua fantasiaa ja draamaa. Elokuva on myös ajoittain hauska. Tämä onnistuu myös koskettamaan. Katsoja tarttuu hyvin Edin tarinoihin. Katsoja joutuu myös itse miettimään, mikä onkaan totuus.
Tim Burtonin vakioelokuvasäveltäjä Danny Elfman on myös saanut aikaiseksi hienon musiikin. Näyttelykin on hyvää. Ewan McGregor tekee yhden parhaimmista roolisuorituksistaan nuorena Ed Bloomina. Albert Finney vetää puolestaan kertojan ja vanhan Edin roolin hyvin.
Siis kaiken kaikkiaan Big Fish on todella onnistunut elokuva, jolla on kyllä tulevaisuuden klassikon mahdollisuuksia. Varmasti vuoden 2003 paras elokuva. Jos pidit Forrest Gumpista, niin luultavasti pidät tästäkin. Itse pidin tästä jopa hieman enemmän.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.04.2005
Katsottu: VHS
Daniel Wallaceen romaaniin pohjautuvan elokuvan piti alun perin olla Steven Spielbergin heiniä, mutta aikatauluongelmat yllättivät Stevenin. Näin ollen Tim ”satusetä” Burtonille aukesi sauma päästä talsimaan tutulle maaperälle, nimittäin mielikuvituksen värikkääseen maailmaan. Tai ehkä pitäisi sanoa värjätyn totuuden pariin. Oli miten oli, Burton otti työn vastaan ja nyt maailmassa on yksi elokuvan merkkipaalu enemmän.
Big Fish starttaa ehkä aavistuksen odotuksia vaisummin. Mieleen jopa ponnahtaa, että onko Burtonin satukala joutunut kuivalle maalle. Mutta ei se ole. Alun hitaan punontavaiheen jälkeen päähenkilö Edward Bloomin huikeat tarinat kasvavat verkoksi, joka nappaa pauloihinsa vaikka sen kuulun jättifisun. Ja jos villein värein väritetty totuus ei juuri sitä jättikalaa nappaa, niin ainakin katsoja on koukussa.
Ed Bloom on maankuulu mies, joka on ollut aktiivinen usealla eri elämänsaralla. Koko ikänsä hänet on tunnettu huikeista ja rakastettavista tarinoista. Hän kertoo niitä, ei ainoastaan pienille lapsille, vaan aivan kaikille! Oma poika Will on kuullut ihmeistä koko ikänsä ajan, uudelleen ja uudelleen. Ei ole siis ihme, että hän aikuisena ei enää tiedä millainen hänen isänsä oikeasti, pelkkä satusetä vai kaikkien aikojen seikkailija?
Edin pahentuva syöpä ajaa toisistaan etääntyneet isä-poika-parin uudelleen yhteen ja niiden samojen nuoruuden tarujen pariin. Vielä sairauden uuvuttamanakin Ed Bloom antaa kaikkensa ja kertoo asiat omasta perspektiivistään. Kuulijoiden tehtäväksi jää totuuden perkaaminen kaiken fantasian keskeltä. Syöttinä fiktio-osa ainakin toimii upeasti.
Brittinäyttelijät Albert Finney (Ed vanhana) ja Ewan McGregor (Ed nuorena) hoitavat hommansa loistavasti. McGregorin osa on olla klassinen Hollyleffan sankaripoju kulkien esteiden yli komeasti – ja hieman legendoille ivailevasti. Silti Finney pistää vielä paremmaksi johdatellessaan leffaa kertojaäänellään ja tulkinnallaan kohti huipennusta. Helena Bonham Carter on tutusti yllättävässä eli yllättävän tutussa sivuosassa, kuten myös Steve Buscemi ja silmänilo Alison Lohman. Veikeimmän osan vääntää Matthew McGrory eli maailman suurimman jalan omaava mies..
Big Fishin lopputekstien kohdalla olo on kuin sillä pienellä pojalla, joka viittoilee käsillään äsken koukusta karanneen kalan kokoa. Hymykare on pakostakin huulilla, ja mieliala silti jossain ylimmän ilon ja apeuden välillä. Sen verran kauniisti Big Fish päättyy.
Tim Burtonin jo ennestään laadukkaassa filmografiassa Big Fish on huippukohta: fantastinen seikkailu ja pehmeän humoristinen taru. Mukana on niin iso annos Oscar-menestyksekseen vaadittavaa säihkettä, näyttelijöiden hehkua ja etenkin nerokasta tarinaa, että täytyy ihmetellä, kuinka Big Fish sivuutettiin vuoden 2004 gaalassa niin totaalisesti. No, ainakin vaihteeksi erittäin vakuuttavan scoren väsännyt hovisäveltäjä Elfman sentään pokkasi ehdokkuuden.
PS. Tämä elämänkokoinen seikkailu on tehty ihmeitä rakastaville, ei kaikista tylsimmille skeptikoille.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.03.2005
Katsottu: DVD
Nyt on Tim Burton omimmillaan. Joka on odotellut Batman – ja muiden -syrjähyppyjen jälkeen paluuta Saksikäsi-Edwardin maailmaan, saa odotuksilleen täyttymyksen.
Big Fish on täyttä tarinaa jossa yhdistyy Forrest Gump ja mainittu saksiveikko.
Vanha mies on loppusuoralla ja on kertonut pojalleen elämänsä käänteitä omaan tyyliinsä. Poju päättää ottaa selkoa isästään ja hänen toilailuistaan, koska kaikki tuntuu vain satuilulta josta fakta puuttuu.
Päähenkilö Edward Bloom (nuorena Ewan McGregor ja vanhana muistelijana Albert Finney) on läpeensä hyvä ihminen joka on törmännyt elämänsä aikana mitä ihmeellisimpiin ihmisiiin. Elokuvassa tuo ihmegalleria pläjäytetään burtonimaisesti silmille. Lopulta katsoja sopeutuu ajatukseen, että mikään ei enää yllätä.
Kyseessä on ennen muuta ohjaaja Burtonin leffa. Näyttelijöistä Albert Finney kerää kotikatsomon pisteet karismallaan. Kyseessä on kategorian kummalliset kuvat –leffa, ja tästä joko pitää tai sitten ei. Perinteisesti puhutaan draamasta, mutta kallistuisin mielummin fantasiakomediaan. Katsojan suhteen käytännössä ikärajoitteita ei ole, ainoat rajoitteet tulevat tsekkailijan asenteessa. Jos tulevat.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2004
Katsottu: DVD
Trailerin näin joskus kauan aikaa sitten. Piti mennä katsomaan elokuvateatteriin, mutta tämä ei sittenkään tuntunut niin hyvältä että viitsisi rahaa pistää sen vertaa. Vihdoin, kun tämä tuli vuokralle, oli minunkin pakko lainata.
Eikä ollut kyllä pettymys, se täytyy heti alkuun sanoa. Tim Burtonilta en ole ennen nähnyt näin fantastista tarinaa, enkä varsinkaan sen ja mielipuolisen upean mielikuvituksen yhteenliittymää. Tuloksena oli mahtava elokuva, vaikka ei välttämättä niin alkuun luulisi.
Edward Bloom (Ewan McGregor/Albert Finney) on aluksi nuori, kunnianhimoinen pikkukaupungin julkimo, joka lähtee hakemaan jotakin isompaa ja mahtavampaa yhdessä Karl-jätin kanssa. Myöhemmin hänestä tulee isä ja hän huomaa, että lapsi Will (Billy Crudup) on täysi-ikäiseksi tultuaan vieraantunut lähes täysin isästään, mutta lopulta Will haluaa korjata välit isänsä kanssa ennen Edwardin kuolemaa.
Siinä välillä nähdään, miten hauskasta tai jännittävästi Ed valloittaa Sandra Templetonin (Alison Lohm/Jessica Lange) sydämen ja vierailua vierailla mailla. Kerrassaan mieletön toden ja tarun sekoitus yhteen on elokuvan vahvimpia osuuksia. Noita, merenneito ja monet muut satuhahmot virkistävät mitä tahansa tarinaa uuteen uskoon, mutta tässä elokuvassa se ei olisi ollut välttämättä edes pakollista.
Helena Bonham Carterin kaksoisrooli ei tullut huomattua ensimmäisellä kerralla, mutta toisella jo huomasin sen. Hieno veto Burtonilta tuokin. Elokuvassa mässäillään oikein mahtavilla kuvakulmilla, ja niihin voisi ihan hukkua. Big Fishin kaltaisia elokuvia ei juurikaan ole markkinoilla eikä muutenkaan nähtävillä, ja ainoa samassa sarjassa painiva elokuva on minun mielestäni Forrest Gump.
Big Fish on maaginen suoritus kaikkia hienoja asioita, minkä aineksista syntyy tähtielokuva. Burton ei aikaisemmin ole minua täysin vakuuttanut, mutta tästä lähtien olen varma että hän on hyvä ohjaaja. Loppu on koskettava ja jopa hiukka traaginen, ei sellaistakaan ole tullut montaa kertaa tuhansista elokuvista vastaan. Ihan jopa pieni huulen väpätys oli havaittavissa.
Danny Elfmanin musiikki on ihastuttanut jo muuallakin, mutta Big Fishissä mies on todella päässyt oikeuksiinsa. Se on oikeassa kohdassa hyvä joka kerta. Tositarinat eivät jää niin hyvin mahdollisesti mieleen, mutta fantasiatarinoita kerrotaan sukupolvesta toiseen. Tämä on sellainen elokuva, joka voisi säilyä sukupolvia.
Nimimerkki: Reporter
Pisteet:
Arvosteltu: 30.10.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Reporter
Vieras
Oletko koskaan nähnyt elokuvaa, josta tulisi todella hyvä olo? Sellaista joka saa tuntemaan että maailmahan on upea paikka ja elämä kaunista ja uskomatonta, sellaista jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Sellaista, jotka saavat ihmiset lähtemään elokuvateatterista onnellisempina kuin sinne tulivat. Sellaista, joiden jälkeen tekee mieli katsella auringonlaskua tai mennä hyvään kahvilaan juomaan kuppi lattea. Todella ihanaa elokuvaa.
Jos tiedät yhtään mistä puhun, niin voin sanoa että Big Fish on sellainen elokuva.
Se muistuttaa Forrest Gumpia, äsken kuvaamani lajityypin puhdasta edustajaa, mutta samaa tarinaa pikkukaupungin pojasta joka tekee elämällään suuria juttuja on Big Fishissä rikastettu värikkäällä fantasialla ja ohjaaja Tim Burtonin kirkkailla visioilla. Se käsittelee myös mielenkiintoisia kysymyksiä toden ja tarinan eroista ja yhtäläisyyksistä ja kysyy jatkuvasti: Onko tylsä totuus muka parempi kuin hyvä tarina? Ja lopussa tarkkaavainen katsoja saa kysymykseen myös vastauksen.
Edward Bloom (Albert Finney/Ewan McGregor) on hukannut välit poikaansa Williin (Billy Crudup), joka syyttää tätä valehtelemisesta ja ainaisesta huomion keskipisteenä olosta, isä kun kertoo hurjia tarinoitaan tämän häissäkin. Isän ja pojan on aika tutustua uudelleen, kun edellisellä todetaan parantumaton sairaus. Will palaa sairasvuoteen ääreen yhden toiveen kanssa: saada oppia tuntemaan oikea isänsä tarinoiden takaa.
Elokuva koostuu paljolti nykyhetkeen limittyvistä tarinoista ja takaumista, mikä tekee rakenteesta rikkonaisen, muttei sekavan. Elokuva rakentuu vähitellen kohti huippukohtaa ja todellista sanomaansa: totuus ja tarina eivät sulje pois toisiaan. Kumpikin voi olla omalla tavallaan totta.
Sadunomaisten kuvioiden (jättiläinen, noita, ihmissusi, merenneito ja maaginen kala) lisäksi Big Fishin erottaa Forrest Gumpista ennen kaikkea päähenkilön hahmo. Forrest on viaton, lapsenomainen, hyväsydäminen, viisas omalla tavallaan muttei kovin älykäs. Edward taas on itsetietoisempi ja vanhempana hieman omahyväinen egoisti, nuorena taas pursuaa uteliasta positiivisuutta. Hänen hahmonsa pitkälti määrittelee elokuvan, muut eivät niin paljon merkitse.
Molemmat Edwardin näyttelijät pärjäävät erinomaisesti. Albert Finney on tulvillaan vanhan ja paljon kokeneen miehen itsetyytyväisyyttä ja myös omapäisyyttä, sekä "minä tiedän kyllä kaiken paremmin kuin te nuoret"-asennetta. Veijarimainen (sarjassamme sanoja-joita-olen-aina-halunnut-käyttää) Ewan McGregor nuorena Bloomina tekee tapansa mukaan erinomaista ja eläytyvää työtä joka kohdassa, parhaiten kuitenkin umpirakastuneena haaveilijana elämänsä naisen tavattuaan, rooli jonka hän hoiti taitavasti jo Moulin Rougessa.
Muut henkilöt ja näyttelijät jäävät hieman sivuun. Billy Crudup tekee hieman mitäänsanomattoman roolin Willinä ja Edwardin suurta rakkautta esittävät nuori Alison Lohman (Pelimiehet) ja vanha Jessica Lange ovat paitsi kauniita ja suloisia iästä riippumatta, myös hämmästyttävän yhdennäköisiä. Sivuosista jäivät mieleen ennen kaikkea Burtonin luottonäyttelijä Danny DeVito (Batman-paluu) sirkuksen petomaisena tirehtöörinä sekä Helena Bohnham kaksoisroolissa pelottavana noita-akkana.
Big Fish on myös visuaalisesti mielettömän kaunis leffa. Taruolennot, maisemat, auringonlaskut, joenrannat, aavemetsät - mannaa silmille. Danny Elfmanin musiikki hivelee korvia. Ja tarinathan ovat ikuisia.
nimimerkki: Mogwai
Pisteet:
Arvosteltu: 03.05.2004
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
Mogwai
Vieras
Tim Burton on loistava ohjaaja. Tämän todistavat hänen edelliset leffansa: m.m Saksikäsi Edward, Päätön ratsumies, Batman sekä Beetlejuice.
Burtonilla on lahja luoda taianomaisia piirteitä tuikitavalliseen ympäristöön ja täten toteuttaa mitä hurjimpia sekä oudoimpia ideoitaan, luoden aivan uuden maailman. Sellainen Burtonin uusin tulokas, Big Fishkin on: yksinkertainen, mutta taianomainen ja koskettava...
Juoni on melko yksinkertainen, mutta äärimmäisen nokkela: Edward Bloom (Ewan McGregor/Albert Finney)on hauska ja mielenkiintoinen mies. Kukaan ei ole jäänyt paitsi hänen hurjista sekä ihmeellisistä nuoruuden-tarinoistaan :miten hän pelasti kaupunkinsa Ashtonin kerta kertansa jälkeen, tapasi syrjityn Karl-jättiläisen (Matthew McGrory) sekä liittyi Amos Callowayn (Danny Devito) sirkukseen tavoittaakseen unemliensa tytön, Sandran (Alison Lohman/Jessica Lange). Kaikki muut pitävät Edin tarinoista paitsi miehen oma poika Will (Bill Crudup); hänen mielestä isä-papan olisi jo aika lopetta hölynpölyn kertomisen sikseen ja keskittyvän tosiasioihin. Katsojan samaistuessa Edin uskomattomiin tarinoihin Will yrittää itsepäisesti selvittää totuutta kuolevasta isästään ja etsiä pinnan alta sitä oikeata Edward Bloomia, vain huomatakseen että jotkut tarinat voivat olla tottakin...
Ilmiömäinen näyttelijäkaarti, joiden joukossa m.m. loistava Ewan McGregor, Albert Finney, Danny De Vito, Helena Bonham Carter tähdittävät tätä uskomatonta tarinaa. Big Fish on ehdottomasti Burtonin kaunein ja koskettavin elokuva Saksikäsi Edwardin ohella; leffassa on tarina jossa draamaa, sekotettuna kourallisella salaperäistä, burtonmaista fantasiaa sekä tietysti komediaa. Täytyy myöntää että leffalla joissakin kohdissa on Saksikäsi Edwardmaisia piirteitä sekä samaa surumielistä, mutta rauhallista tunnelmaa. Musiikipuolesta pitää huolen Burtonin oma hovisäveltäjä Danny Elfman, joka on tehnyt musiikin mm. Saksikäsi Edwardiin sekä Päättömään ratsumieheen ja luomoaa jälleen taidoillaan tässä loistavassa leffassa.
Big Fish on kaunista, mutta samalla hauskaa katsottavaa; juoni on hyvä ja omaperäinen kuten aina Burtonin leffoissa, henkilöhahmot ovat ihmeellisiä personallisuuksia, aina itse Ed Bloomista -tarinankertojasta itsestään, Karl-jättiläiseen, ihmissudeksi muuttuvaan sirkustirehtööri Callawayhin sekä lasisilmäiseen noita-akkaan. Kaikilla hahmoilla on oma merkityksensä ja erikoispiirteensä ja yhdessä lumoavan musiikin sekä nerokkaan lavastuksen avulla ne saavat leffan juonen ja olemuksen kulkemaan täyeellisessä harmoniassa.
Leffaan oli sinänsä helppoa sisäistyä, samaten kuten henkilöihin:varsinkin mielikuvitukselliseen ja positiiviseen Edward Bloomiin. Äijällä tuntui todella riittävän hauskaa ja kiinnostavaa kerrottavaa ja loistava komistus Ewan McGregor vetää ilmiömäisen roolisuorituksen, pilke silmäkulmassaan nuorena Ed Bloomina. Vaikka monet sivuhenkilöistä olivatkin kuuluisia näyttelijöitä kuten vaikkapa Helena Bonham Carter Jennynä sekä lasisilmäisenä noita-akkana (huhutaan että Burton teki roolit jälkeenpäin, erikseen näyttelijälle) sekä Danny Devito lipevänä sirkustirehtööri Amos Callowayna, McGregor kuitenkin varastaa koko shown. Mutta toki heidän suorituksensa olivat hienoja.
Big Fishillä tuntuu olevan monta kätkettyä sanomaa, mutta mielestäni seuraava tulee eniten esiin: kaikki mikä voi vaikuttaa valheelta ja keksityltä voi joskus olla totuus, kuinka oudolta se ikinä voikin kuulostaa, ja: korjaa puhevälit vanhempiesi kanssa ennenkun he potkaisevat tyhjää. Kannattaa vain kurkistaa pintaa syvemmälle saadakseen nähdä totuuden....
Big Fish todella on helmi Burtonin leffojen joukossa: kaunis, hauska, nokkela sekä koskettava helmi. Burton on kyllä tottavie lempi-ohjaajani! Kehotan kaikkia lämpimästi katsomaan tämän leffan: se ei jätä ketään kylmäksi. Muitten Burtonin ohjaamien leffojen katsominenkin kannattaa ehdottomasti: mies on silkka nero alallaan.
Totisinkin henkilö antaa lopulta periksi ja hymyilee Big Fishin hellyttäville henkilölle sekä hauskalle juonelle. Positiivisuudella ja päättäväisyydellä pääse tottavie pitkälle! Katsokaa ihmiset hyvät tämä loistava leffa! Burton rules!
nimimerkki: Captain Dawn Turner
Pisteet:
Arvosteltu: 24.03.2004
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
Captain Dawn Turner
Vieras
Ed Bloomin (McGregor/Finney) mielestä tarinan paras puoli on kaikenlaiset mausteet, ei sen totuus. Hänen poikansa Will (Crudup) kuunteli isänsä tarinoita lapsena innolla. Nykyisin hän ei jaksa sietää isänsä juttuja. Ed kertoo taas kerran yhden kivan kalajutun poikansa häissä, jolloin heille tulee kolmen vuoden mykkäkoulu, kun Will muuttaa Ranskaan vaimonsa (Cottillard) kanssa. Kolmen vuoden jälkeen Ed sairastuu pahasti ja Will palaa kotiin. Hän aikoo ottaa totuuden selville isänsä tarinoista.
Williä lukuun ottamatta kaikki pitävät hänen isästään. Will taas ei pidä hänen isänsä tavasta väritellä totuutta erilaisilla ihmeillä. Ed väittää tarinoissaan tavanneen noidan, oudon runoilijan ja kiltin jätin. Nuo jutut kiinnostavat kaikkia muita, paitsi Williä.
Big Fish on Tim Burtonin ehkäpä paras leffa. Se on lämmin, hauska, jännittävä ja fantastinen kertomus toden ja tarun rajoista sekä isän ja pojan suhteesta. Burtonin satumaailmaa jaksaa kiehtoa aikuisia, mutta myös lapsia. Burtonin ohjaus on hienoa ja elokuvasta hänen käden jäljen. Uskomattomia henkilöitä ja fantastisia kohtauksia on paljon mukana. Vaikka itseeni ei paljon tämänkaltaiset fantasiajutut iske, niin tämä teki poikkeuksen.
Näyttelijät ovat aivan loistavia. Albert Finney näyttelee kunnioitettavasti vanhaa Ediä ja Ewan McGregor puolestansa mainiosti nuorta Ediä. Willin roolin näppärästi vetää myös Billy Crudup. Jessica Lange näyttelee Edin vaimoa Sandraa vanhana ja Alison Lohman nuorena. Sivuosissakin on aivan mahtavia tyyppejä, kuten Steve Buscemi ja Danny DeVito. Helena Bonham Carter näyttelee vanhaa noita-akkaa.
Big Fish on melkein täydellinen. Se on erittäin sydämellinen kertomus, jota suosittelen ehdottomasti. Daniel Wallacen kirjaan perustuvaa elokuvaa ei kannata missään nimessä jättää väliin. Elokuvassa on niitä samanlaisia syksyisiä värejä, kuin muissakin Burtoneissa, mutta tämä ei ole niin synkkä kuin aiemmat Burtonin ohjaukset. Jos äijän tyyli kolahtaa on tämä pakko nähdä ja vaikka ei kolahtaisikaan, niin tämä on silti pakko nähdä.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2004
Katsottu: Teatterissa
Näin Big Fishin jo ennen kuin se tuli ensi-iltaan. Big Fish on uskomaton. Näyttelijät ovat loistavia. Ewan McGregor ei petä taaskaan, ja muukin kaarti ihmetyttää.
Juoni voi vaikuttaa aluksi epäselvältä, mutta pidemmälle seurattuaan alkaa jo hahmottaa erilaiset juonikuviot. Will (Crudup) on huumorintajuton nuori mies, joka haluaa nyhtää joka asiasta faktoja. Juuri naimisiin mennyt Will on saanut pienestä pitäen kuulla sankarillisia tarinoita isänsä (McGregor / Finney) villihköstä nuoruudesta. Ihmesilmäisistä noidista, ihmissusista, jättiläisistä, Spectrestä. Rakkaudesta Willin äitiin (Lohman / Lange). Narsissipelloista, sirkuksista, tytöistä. Juuri kuolemaisillaan oleva isäpappa jatkaa satujen kertomista myös poikansa vaimolle Josephinelle. Will ei ehkä ole siitä aivan niin mielissään, ja lopulta sanoo isälleen suorat sanat. Hän haluaa kuulla faktat isän tarinoista. Puolet leffasta on isän nuoruutta, puolet taas nykyaikaa, jossa Will (tai välillä Josephine) kuuntelee Albert Finneyn tarinoita. Välillä kuvioissa vilahtaa Jennifer "Jenny" (Bonham Carter) joka on nuoruudessaan ollut päätön rakkaudesta Edwardiin.
Roolisuoritukset ovat todella makeita! Tim Burton keksi juuri synnyttäneelle vaimolleen kaksoiroolin, joissa Helena saa näytellä ensin vanhaa noitaa, jonka silmästä näkee oman kuolemansa, ja sen jälkeen Jenny-nimistä naista, joka joskus nuoruudessaan (ja ehkä edelleen) rakasti/taa Edwardia.
Kiitos, Tim Burton. Tämä oli upeaa katsottavaa!
nimimerkki: Big Fish
Pisteet:
Arvosteltu: 22.03.2004
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
Big Fish
Vieras
