Autot (2006)

Se ei ole mikään saavutus, että autonpahanen saa autoharrastajan hymyilemään ja näyttää itsekin virnistelevän leveästi. Saavutukseen ylletään vasta siinä, kun mitään autoista ymmärtämätön taukki huomaa hymyilevänsä katsellessaan virnistelevän auton tarinaa. Näin käy Pixarin ja Disneyn leffassa Cars aka Autot.

Tekniikan kehitys on tätä nykyä(kin) sitä luokkaa, että kiirettä tekee pysyä mukana. Negatiivisina puolina tässä vauhdikkuudessa on se, että moni produktio korvaa aidon sisältönsä automaattisesti visuaalisella ilottelulla. Autot esittää taasen sen, mitä nykytekniikka ja osaavat tekijät yhdessä voivat tehdä. Lapsenmielistä automaailman opetustarinaa seuratessa ei välillä tiedä katsooko piirroselokuvaa vai häikäisevän kaunista maisemakuvaa. Kuvat kiitävät ja niin kiitää muuten aikakin.

Vaikka kyseessä on perinteinen Disney-tarina kauniilla opetuksella, niin lähtökohta ja päähenkilö Salaman kypsymättömyys ja turhamaisuus hämmästyttää. Kyseessä ei ole siis se normaalein kilpa-autoilun ympärille maalattu taistelu, jossa päähenkilö on täysin virheetön ja vastustaja pahan ruumiillistuma. Heti alussa Salama itsekeskeisyydellään hukkaa varman Cup-voiton uusintakilpailuksi kahden pahimman haastajansa kanssa. Kisamaailman lempeä ironisointi muuttuu nopeaksi matkaksi kohti länsirannikkoa ja matkaan ilmestyvät mutkat tuovat monta liirtoa eteen. Toisaalta niissä liirroissa piilee leffan lämmittävä inhimillisyys. Maaseudulta löytyvä leppoisa ilmapiiri on toinen leffan päävoima. Kolmanneksi lisätään käsikirjoittajien monipuolinen viittausleikittely, josta löytää vielä useammallakin katselukerralla uutta.

Suomidubattu Cars on oikeasti hauska (lapsikatsojien painostuksen alla alkup. kieliraita jäi kuulematta, joten arvostelu perustuu suomiversioon) ja ääninäyttelijät onnistuvat. Kari Hietalahden pikkuosa tunteettomana managerina on yksi riemukkaimmista, samoin Matti ”Aikamme legenda” Kyllösen selostajajäppinen, joskin on pelottavaa huomata, kuinka vähän eroa on tosityötään jauhavalla Masalla ja piirroskomedian hahmolla. Kaasua (tutun flegmaattisesti) polkee myös maailmanmestarimme Mika Häkkinen, joka jatkaa muiden maiden formulamiesten Cars-vierailua (vrt. Espanjassa Alonso, Italiassa Fischella jne.).

Eli siis kun sä meet vaikka filmivuokraamoon, ni et sä voi ainakaan täysin tunteettomasti Autoja sivuuttaa, varsinkaan jos ehit perheen pienimmille menevää rainaa. Päinvastoin, sä vaikka vuokraat Autot (ei autovuokraamosta kummiskaan), vedät talla pohjassa koko viihdyttävän animaatiomatkan ja sä nautit. Ja lopuks sä tsekkaat näkyykö Porttilan Jaria ikkunan takana, se on kyllä sinnikäs sissi. Ja Autot varmasti hyvän mielen leffa.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

Pixar on lähestulkoon ihmeellinen yhtiö. Arvostelu- ja lippuluukkumenestysanimaatioita on pudonnut liukuhihnalta niin tasaiseen tahtiin, että oikein hirvittää ajatellakin. Kyynisenä pessimistinä Allekirjoittanut ehtikin odotella yhtiön ensimmäistä surkeaa tuotosta, ja kappas, tässä se sitten ilmoille putkahtikin.

Autot on tavallinen, hampaista varpaisiin kliseinen elokuva. Salama-McQueen on pöyhkeä kisa-autoilija, joka matkalla viimeiseen kisaan joutuu eksyttyään ja tuhoja aiheutettuaan yllättäen jumiin keskelle pientä erämaakylää. Siellä tulee vastaan niin unelmien (auto)kaunokainen, vanha konkari, parhaaksi kaveriksi nouseva hömelö ja niin edelleen ja niin edelleen. Päähenkilö oppii välittämään muista, sekä tietty kaupan päälle muutamia uusia ajokikkoja. On suoranainen ihme, että miten niin pieneen kylään mahtuu niin paljon kliseitä.

Autot on hienosti tehty animaatio, mutta kehut loppuvatkin pitkälti siihen. Huumoria on liian harvakseltaan tai sitten se on niin huonoa, ettei sitä huomaa. Kestoa on noin kahden tunnin verran, mutta kliseiseen tarinaan yhdistettynä, se tuntuu kaikessa pitkäveteisyydessään kolmelta. Autot sisältää vain vanhoja kikkoja persoonallisilla hahmoilla.

Ääninäyttelijöihin lukeutuu melko suuria nimiä kuten Owen Wilson, Paul Newman ja Tony Shalhoub, mutta edes hyvä näyttelijätyö ei suuremmin auta animaation kohdalla. Elokuva ansaitsee neljäsosapisteen ääninäyttelijöille ja animaatiolle sekä toisen ajokohtauksille, elokuvan ainoille kiinnostaville kohdille.

nimimerkki: Allekirjoittanut

Pisteet:
Arvosteltu: 05.07.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

X-tyyppi
Tykittäjä
61 arvostelua

Pixarin tarinanikkari ja takapiru John Lasseter käy uutusanimaatiollaan Cars-Autot (2006) kovilla kierroksilla, mutta koko Pixar Studioiden olisi ollut syytä pysähtyä varikolle vaihtamaan vanhat ideat uusiksi. Autot on kaunista katsottavaa, mutta tylsää seurattavaa.

Ilmoille yskitään hurjaa menoa, kun ihmismäiset kilpa-autot kisaavat nopeimman ja taitavimman autoilijan prameasta kunnianimestä. Tuttuakin tutummat henkilöhahmot, vertauskuvat ja juonenpätkät kilpailevat katsojan huomiosta. Vaikka kliseet pystyykin ohittamaan, Autoista jää hieman huumoriton ja eltaantunut maku suuhun.

Arvot kilpailevat radalla.

Kokoperheen elokuvassa lapsille opetetaan todellisen urheilun ja ystävyyden henkeä. Salama McQueen (Owen Wilson) on automaailman uusi kilpailijatulokas, jonka ainoa kunnianhimo ja elämäntavoite on voittaa himoittu mestaruus. Ystävien puute vilahtaa mielestä, kun ajorata avautuu nokan eteen.

Kilpailu on kovaa ja Salama uskoo pystyvänsä kaikkeen yksin, kunnes matkalla finaalikilpailuun kohtalo puuttuu peliin. Innokas Salama joutuu suorittamaan yhdyskuntapalvelua piskuiseen moottoritie kuusikymmentäkuuden varrella olevaan kylään, jonka johtaja Doc (Paul Newman) haluaisi lainrikkojan pois silmistään ja kaupungista viipymättä. Mutta syyttäjä Sally (Bonnie Hunt) vaatii tuhotun tien korvaamista.

Perhearvoja, empatiaa ja yhteiselämästä luennoiva Autot esittelee nimensä mukaisesti elollistettuja menopelejä laidasta laitaan. Kiillon ja ruosteen alta paljastuu entuudestaan perinteinen hahmogalleria, jonka luomiseen on tarvittu kokonaista kuusi kirjoittajaa.

Uusien ideoiden etsintä

Vain Larry the Cable Guyn (!) ääninäyttelemä Martti erottuu joukosta edukseen hieman vinksahtaneena romukasana, jonka vuorosanat ovat kantava komediallinen elementti. Aikaisempien elokuvien päähenkilöiden kanssa on pidetty hauskaa, mutta Autot sortuu lässähtäneeseen uudelleenlämmittelyyn.

Odotusten mukaisesti animointi yltää kadehdittavalle huipputasolle, joka tuo elävyyttä ja vauhdikkuutta, josta perinteisen elokuvan tuottajat näkevät päiväuniaan. Autot ei ole animoitu Hurjapäät, mutta tarinankerrontaa silmällä pitäen pettymys. Disney on yhteistyösopimuksillaan turvannut Pixarin taloudellisen selustan, jolloin halu ottaa riskejä pienenee, mutta luova uudistuminenkin töksähtelee.

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 04.09.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

Disneyn Pixar pullauttelee ulos aina silloin tällöin uusia animaatioita. Värikkäät kuvat, koko perheestä jokaiselle jotakin tarjoava käsikirjoitus ja korkea moraali ovat asioita, joita lafka on tarjonnut jo ensimmäisen Toy Storyn ajoista asti.

Autot keskittyy nimensä mukaisesti autoihin. Maailma on inhimillistettyjen nelipyöräisten, ja kärpäsetkin näyttävät siellä siivekkäiltä volkkareilta. Leffan päähenkilön virkaa toimittaa Salama McQueen (Uotila/Owen Wilson), ylimielisesti ruosteisiin tukijoukkoihinsa suhtautuva kilpa-auto. Salama arvostaa aineellista hyvää ja haaveksii tarinan alussa vain ja ainoastaan voittavansa mahtavan Piston Cupin. Mutta sitten (tietenkin) tapahtuu jotakin yllättävää. Matkalla suureen koitokseen kilpuri eksyy Syyläri Cityyn, 1950-luvulla kulta-aikaansa eläneeseen erämaakeitaaseen. Pojun tulee tehtyä sitten vähän tuhoja, kun hän liikkuu varomattomasti pitkin autioita katuja. Ja kun teoista on aina seurauksia, ovat syyläriläiset kohta lukemassa lakia pöyhkeälle vauhtihirmulle.

Elokuvan animointi näyttää eittämättä hyvältä. Autojen konepellit kiiltävät kuin aitojenkin, mutta myös realismin rosoa on nähtävissä siellä täällä. Kun 3D-animointi on näinkin onnistunutta, elokuvan tuotteistus on piirun verran entistä helpompaa. Jokainen rainan hahmoista on niin elävä, että lasten (ja miksei tietysti vähän vanhempienkin) voi kuvitella haaveksivan elokuvan jälkeen ikiomasta Autot-figuurista. Vaikkei lelussa olisikaan henkeä, siinä olisi ainakin yhtä monta ulottuvuutta kuin leffankin autoissa.

Vaikka Autot onkin visuaalisesti jokseenkin onnistunut (teknisesti se ei tarjoa mitään kovin uutta – ralliautokilpailujen uusia kuvakulmia lukuun ottamatta), se ei onnistu olemaan samaan tapaan syvällinen kuin vaikkapa japanilainen Liikkuva linna. Juoni on ennalta arvattavissa, eikä vitseissäkään ole ihan samaa sähäkkyyttä kuin (niin ikään) Pixarin Ihmeperheessä. Jos perheen pienimmät jaksavat seurata opettavaista autourheiluleffaa pari tuntia, hyvä niin. Autot nimittäin yrittää kaahailun sivussa viestiä, että vanhaa ja vanhempia tulisi kunnioittaa ja vaalia. Ja ettei se kimaltavinkaan pysti ole välttämättä kovin kummoinen saavutus. Pari tuntia on kuitenkin pitkä aika…

Elokuvan suomalaiset ääninäyttelijät ovat saaneet jauhettavakseen dialogia, joka ei varsinaisesti onnu tai kangistu hahmojen huulilla (lue: puskureilla). Se ei kuitenkaan ole sisällöllisesti niin rikasta kuin saattaisi toivoa. Alkuperäistekstiä kuulematta on vaikea sanoa, onko vika lopulta käännöksessä vai originaalissa. Kotimaisista äänistä voi sen sijaan mainita, että Mika Häkkisen ääninäyttely Kunkkuna on melkein niin elotonta kuin odottaa voikin. Toisin sanoen, ainakin mies yrittää, mutta vaikeaahan homma ei-ammattilaiselle on. Onneksi osassa ei sentään kuulla Kimi Räikköstä. Yleisesti ottaen suomalaiset äänet eivät tietenkään pilaa elokuvaa. Silti, jos valinnan mahdollisuus on, alkuperäisversion autot hyrisevät varmasti mielenkiintoisemmin; ajatella, kilpa-ajajanakin tunnettu näyttelijäveteraani Paul Newman klassikkoauto Doc Hudsonina (sic!)… Tai komedienne Katherine Helmond Lizzienä. Jo pelkästään näyttelijälista kohottanee originaalin tasoa.

Pisteet:
Arvosteltu: 24.08.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua