The Head (1994)

Pisteytyksiä: 1
Tarkka arvo: 4.000
Arvosteluja: 1
Kommentteja: 0

Genret:: Animaatio, Sci-fi
Tuotantovuosi:: 1994
Pituus:: 84 min

Ohjaajat:: Ken Kimmelman, Paul Sparagano
Käsikirjoittajat:: David Benullo
Pääosanäyttelijät:: Dick Rodstein, Eric Fogel, Jason Candler, Maia Danziger, Mike Judge
Maat:: USA
Jaksoja:: 14 kpl

Arvostelut

Kulttimainetta nauttiva The Head oli yksi ysärivuosien MTV:n kummallisimmista animaatioista.

Maailmaan mahtuu monta monituista piirrettyä televisiosarjaa, jotka eivät juuri ole nauttimastaan kulttisuosiosta huolimatta jättäneet jälkeensä kuin epämääräisen muiston vanhojen fanien keskuudessa. The Headin tarkkaa syntytarinaa esimerkiksi ei tiedetä juuri epämääräisiä kaskuja pidemmälle, mutta harvojen uskottavien lähteidenkin perusteella kyseessä oli yksi varhaista animaatiotarjontaansa loputtomasti laajentamaan pyrkineen MTV:n rempseiden ysärivuosien hulluimmista aivopieruista. Muista kanavansa animaatioprojekteista tunnetun, Eric Fogelin luotsaaman katraan kokoon kursimaa sarjaa näytettiin aikoinaan osana eriskummallisiin ja kokeellisiin luomuksiin keskittyneen Oddities-nimikkeen alla yhdessä The Maxxin kanssa ennen idean kuoppaamista sisältöineen päivineen. Kuten niin montaa muuta MTV:n animaatiosarjan lopetuspäätöstä, myös Oddities-kaksikon lakkautusta on luonnehdittu höhläksi ratkaisuksi, sillä molemmat olivat ilmestyessään varsin suosittuja.

The Headin tarina alkaa Jim-nimisen nuoren miehen herättyä eräänä aamuna omituiseen päänsärkyyn. Peiliin katsottuaan Jim huomaa päänuppinsa turvonneen yön aikana pienen kerrostalon kokoiseksi möykyksi. Piankos paljastuukin mokoman vaivan johtuvan keskenään vihamielisten ulkoavaruuden muukalaisten laskeutumisesta planeetta Maan kamaralle ja harvojen valittujen maakalaisten päähän. Jimin päässä asusteleva violetti Roy-muukalainen kuuluu loismaisesti isäntiensä aivoja mutustelevien parasiittien maailmanvalloitussuunnitelmia vastaan taistelevien symbioottien heimoon, ja Jimin on ystäviensä kanssa autettava tätä etsimään käsiinsä pirstaloituneen ihmelaitteen osaset pelastaakseen maailman aivoparasiittien lähestyvältä invaasiolta. Ensimmäisen kauden lopussa avaruusloisten vihjataan vielä palaavan tulevaisuudessa, vaikka itse sarjan elinkaari ei koskaan kantanutkaan luvattuun revanssiin asti – ainakaan kirjoitushetkeen tultaessa.

Jos The Headista jotain voi siis jo näillä näppäimillä vislata, niin sarjan tekijöillä taisi itselläänkin asustaa kummallinen alieni aivoissaan kuiskimassa näille hullun luovuuden salaisuuksia suoraan jostain valovuosien takaisesta ventovieraasta tähdistöstä. Miten muuten esimerkiksi pystyisi selittämään vakavalla naamalla ruohonleikkurinsa kanssa yhtä olevan miehen, akvaarion nielleen pojan tai isonenäisen rottanaisen kaltaisten Frank Henenlotterin groteskilla tavalla hauskoista kasarileffoista karanneiden värikkäiden sivuhahmojen olemassaoloa? Vielä parempi: piikkinä Salaisten kansioiden ja Fox Mulderin suuntaan päähenkilöä ajaa takaa ufoihin uskova katkera Napoleon-kompleksinen valtion agenttipomo, joka halajaa kostoa aivoja syöville avaruusloisille tultuaan aiemmin leimatuksi ravinnoksi kelpaamattomaksi pienten ajatuslihastensa vuoksi. The Headin tapahtumien vihjataan vielä sijoittuvan samaan maailmaan Beavis & Butt-Head - iloiset teinipojatin ja Darian kanssa!

Beavis & Butt-Headin jalanjäljissä myös The Head on teknisessä mielessä sangen kurainen tekele, sen animaatio on amatöörimäisen karkeaa, käsikirjoitus hölmöä jälkeä ja ääninäyttelykin monesti niin nolostuttavan pökkelöä tekoa, ettei moista enää nykypäivänä päästettäisi televisioon alkuunkaan. Kumpaisenkin kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, että 90-luvun alussa ja grungen kulta-aikaan tietty rupuisuus ja omakustannesarjakuvien kotikutoista tyyliä jäljittelevä suttuisuus olivat muotia, joten ulkoasua koskevat valinnat ovat mitä todennäköisimmin olleet täysin tietoisia ja tarkoituksellisia. Henkilökohtaisesti koinkin The Headin roskanakin vilpittömäksi ja nautittavaksi hömpäksi vähän samaan henkeen kuin minkä tahansa nuhjuisen b-elokuvan tai autenttisen punkrock-levyn, sillä tärkeintähän tällaisissa teoksissa ei mielestäni varsinaisesti olekaan kromin määrä vaan kokonaisuuden itsensä sisäinen johdonmukaisuus – Miami Connectionin fanit ymmärtänevät, mitä tarkoitan.

Näin jälkiviisaana The Headin lakkautus ei ehkä sittenkään ollut aivan niin suuri yllätys kuin voisi kuvitella, olihan sarja leimaantunut jo alusta asti maanläheisemmäksi lo-fi-piirretyksi, jonka suurin avu taisikin olla muodikkuuden ohella massasta erottuminen. Rankka yksinkertaistaminen todennäköisesti alkoi syödä nopeasti tekijöiden temppuvalikoimaa tyhjiin, eikä toisella tuotantokaudella suoritettu huomattava kasvojenkohotuskaan riittänyt pelastamaan veitsen terällä tasapainoilevaa sarjaa lopulliselta tuholta: lennosta muuttunut tyyli ei välttämättä ollut kaikkien fanien mieleen, eikä muodin muututtua ajastaan jälkeen jäänyt ulkoasukaan varmasti miellyttänyt asioista päättäviä elimiä. Mitä luultavimmin MTV:n johto ei enää nähnytkään The Headin tuottamiselle minkäänlaista erityistarvetta, joten firman resurssit päädyttiin suuntaamaan kunnianhimoisempiin animaatioprojekteihin, The Headin tarina jätettiinkin tylysti vain kesken.

Pisteet: rating 80,000