Giovanni Pastrone: Cabiria (1914)

Alkuviikko on mennyt italialaisen elokuvan kultakauden parissa, eli ajassa ennen ensimmäistä maailmansotaa ja erityisesti vuosissa 1912-1914. Italiassa oli jo vanhastaan ihastuttu antiikkia käsitteleviin elokuviin, mutta vuoden 1912 sota Ottomaaneja vastaan sekä Libyan valtaus nostivat maassa kansallishenkisen idealismin vyöryn, jonka voimallisimpana ilmauksena toimi jättimäisten historiallisten eeposten sarja. Kyseessä on vähän sama ilmiö, jota Mussolini ja fasistit myöhemmin pyrkivät epäonnistuen toistamaan.

Vähän epämääräisistä motiiveistaan huolimatta Giovanni Pastronen Cabiria on ehta klassikko ja kaikkien myöhempien historiallisten eeposten kantaisä. Erona aiempiin, jotka olivat lähinnä filmille tallennettua teatteria, tässä tuotantoarvot vedettiin Hollywood-tasolle, kymmenien tuhansien ekstrojen massat täyttävät kohtauksia ja kamerakin asetettiin kiskoille dynaamisempaa kuvallista kerrontaa varten. Kuvaajana toimi Eugenio Bava, Mario Bavan isä.

Cabiria on tarina miehen ja naisen rakkaudesta, puunilaissodista sekä Karthagon sivilisaation tuhosta. Päähenkilöiden paetessa Karthagosta Hannibal joukkoineen laskeutuu Alpeilta Rooman porteille. Tapahtumaketju johtaa lopulta Syrakusan piirityksen kautta Scipio Africanuksen maihinnousuun ja Karthagon perikatoon. Suorat vaikutteet Cecil B. DeMillen ja D.W. Griffith myöhempiin klassikoihin ovat täysin itsestäänselvyyksiä.

Lihaksikkaan Bartolomeo Paganon esittämä voimamies Maciste on oma ilmiönsä. Elokuvia katsova yleisö piti Paganosta niin paljon, että Macisten urotöistä julkaistiin oma parikymmenosainen spin-off-elokuvasarjansakin. Bartolomeo Pagano onkin kaikkien myöhempien elokuvien muskelimiesten varhainen esi-isä.

Ilokseni muuten huomasin, että noita vanhoja Maciste-leffoja onkin nykyään paljon vapaassa jaossa, koska niiden tekijänoikeudet ovat rauenneet jo aika päiviä sitten. Jes!