“Doctor Sleep” jatkaa Danny Torrancen tarinaa 40 vuotta Hohdon kauhistuttavien tapahtumien jälkeen. Lapsuutensa tapahtumista Overlook-hotellissa pysyvästi traumatisoitunut Dan Torrance on taistellut saavuttaakseen edes jonkinlaisen rauhan sisällään. Mutta tämä rauha murskaantuu hänen kohdatessaan Abran, rohkean nuoren tytön, jolla on myös voimakas ”hohdoksi” kutsuttu yliluonnollinen kyky. Abra on tunnistanut vaistomaisesti saman kyvyn Danissa ja etsinyt hänet käsiinsä saadakseen apua armotonta Rose the Hatia vastaan, joka seuraajistaan koostuvan Tosi solmu -ryhmän kanssa tavoittelee viattomien hohtoa saavuttaakseen kuolemattomuuden.
Dan ja Abra liittoutuvat Rosea vastaan ja alkaa raaka taistelu elämästä ja kuolemasta. Abran viattomuus ja peloton hohdon käyttö rohkaisevat Dania turvautumaan omiin voimiinsa aivan uudella tavalla – ja samalla kohtamaan omat pelkonsa ja herättämään menneisyyden haamut.
Ei helvetti, tää ei kyllä lähtenyt ei sitten yhtään. Kyseessähän on siis jatko-osa Hohdolle, yhdelle kaikkein aikojen kauhutarinoista. Stephen King itse ei alun perin diggaillut siitä Stanley Kubrickin versiosta ja sitteminhän Hohdosta on tehty se kirjalle uskollisempi tv-minisarja. Sekin on ihan kelpo kamaa. Kubrickin elokuva on kuitenkin se, mikä ainakin itselleni on istunut tuosta kirjasta tehdyistä versioista parhaiten mieleen. Se kun on aikamme parhaita kauhuelokuvia. Doctor Sleep kirjana julkaistiin muistaakseni 2013 ja se sai jonkinasteista pöhinää aikaan. En silti itse koskaan innostunut sitä lukemaan. En jotenkaan kokenut, että Hohto kaipais minkäänlaista jatkotarinaa tai laajentamista. Sehän on itsessään niin tehokas stoori. Nyt myöskään tän leffan vihdosta viimein katsottuani en ehkä halua edes lukea koko kirjaa. Tää oli nimittäin melkoista tervanjuontia. Ensinnäkin, Doctor Sleep on aivan helvetisti liian pitkä. Tää tuntuu laahaavan heti alusta saakka. Sinänsä mukana on hyviä ideoita kuten nyt aikuistuneen ja holisoituneen Dannyn painiskelu omien menneisyyden haamujensa kanssa. Mutta sitten homma vesitetään ihan ihme sekoilulla. King vissiin ruvennu vetään taas kokkelia nokkaan. Tähän on tungettu niin paljon turhaa tauhkaa ja katsojalle selitetään ja väännetään oikein ratakiskosta asiat. Puhumattakaan ylisentimentaalisesta ja juustoisesta dialogista. Kaikki ne mystiset elementit on muuttunut geneeriseksi. Geneerinen on oikeestaan hyvä termi, sitä tää oli myös visuaalisesti. Paskalta näyttävää cgi:tä riittää ja ylipäänsä leffa näyttää ihan joltain nykypäivän suoratoisto-halpatuotannolta. Todella puisevaa tavaraa. Eikä sisältö tosiaan siitä paljoa poikkea. Yksi hieno kohtaus elokuvassa nähdään kun Danny istuskelee Overlook-hotellin baarissa purkaen tuntojaan nyt aaveena esiintyvälle isälleen. Siinä tuodaan jotenkin se alkoholismin traumaattisuus esille. Voi kun tää tarina olis ollut enemmän tollaista, eikä mitään supersankarielokuvamaista fantasiaöhellystä. Tuli ähky jo 45 minuuttia ennen leffan loppua.
+
Sitä en lähde väittämään, etteikö tämä olisi hyvä King-adaptaatio, kun en tosiaan ole sitä kirjaa lukenut. Mutta filmatisoinneissa miehen laajasta katalogista tää meni kyllä itsellä ihan sinne paskimpien joukkoon. Toi ylipituus vielä söi sen mahdollisen viihdearvonkin tästä pois. Kun Doctor Sleep painuu aivoista unholaan, tämä teksti muistuttakoon siitä, ettei tätä kannata katsoa uudestaan!
Välillä melkein suututtaa kun tehdään klassikoista jatko-osia vuosikymmenten jälkeen. Siitä huolimatta ne on pakko jossain vaiheessa katsoa. On tämä hiukan parempi kuitenkin kuin odotin ja kohtuullisen pelottavakin. Typeriä ja teennäisiä kohtauksia tässä kuitenkin on jotka leikkaamalla elokuvasta pois olisi tästä saatu parempi. Yrityksen puutteesta ei kuitenkaan voi syyttää
7/10
Mainio ja paikoittain jännä jatko-osa Hohdolle.
⭐️⭐️⭐️⭐️