Beetlejuice on palannut! Odottamattoman perhetragedian jälkeen kolme sukupolvea Deetzejä palaa kotiin Winter Riveriin. Beetlejuice kummittelee yhä Lydialle, jonka elämä menee ylösalaisin, kun hänen kapinallinen teinityttärensä Astrid löytää ullakolta salaperäisen pienoismallin kaupungista, ja portaali tuonpuoleiseen avautuu vahingossa. Ongelmien hautuessa molemmissa maailmoissa on vain ajan kysymys, milloin joku sanoo Beetlejuicen nimen kolmasti, ja ilkikurinen demoni palaa päästämään irti omanlaisensa sekasorron.
Leffasarjan osat: Beetlejuice (1988), Beetlejuice Beetlejuice (2024)
2,5
3
3,5
6/10
3
Ihan vänkä leffa tämäkin, mutta mielestäni tätä vaivaa aivan täsmälleen sama ongelma kuin Hollywood-leffoja nykypäivänä yleensä, eli nojataan aivan liikaa valmiisiin tuotteisiin ja ideoihin varoen minkäänlaista kunnon riskiä ja innovaatioita. En yhtään ihmettele, jos alkuperäisen fanit tykkäävät paljon tästä, koska tämähän jatkaa suoraan monellakin tavalla orjallisesti juuri sitä ensimmäisen osan menoa ja kuvastoa. Tästä jatko-osasta vaan puuttuu alkuperäisen tuoreus ja vaarallisuus.
Jos tykkäs ekaleffasta, ei tarvitse pettyä tähänkään. Samaa kalmanhuuruista meininkiä tulvillaan tämäkin. Michael Keaton ja Winona Ryder sekä Catherine O“ hara´tähdittävät leffaa, joka on tarinaltaan jollei mestarillinen niin toimiva. Ei se tarvitse sen enempää olla. Beetlejuice, Beetlejuice, Beetlejuice-leffaa odotellessa. Oops !.
3
3
3
Uusi Beetlejuicen jatko-osa on ihan hyvin onnistunutta jatkoa ensimmäiselle osalle ja varsinkin näin pitkän ajan jälkeen tämä on aika jees. Ensimmäinen puolisko elokuvasta panostaa eri hahmojen tarinaan ja lopussa sitten on enemmän tuttua sekopäistä meininkiä tarjolla. Ekaan osaan verrattuna tämän komedia ei ole niin toimivaa ja myöskin näyttelijät jäävät vähän rooleissaan. Pelkän talon sijaan taas tässä uudessa on enemmän tapahtumia juonessa ja sen puolesta tämä onkin monipuolisempi elokuva. Toki osa juonikuvioista on sitten liikaa, kuten Monica Belluccin esttämä pahis Delores jää lupaavan alun jälkeen täysin sivurooliiin, vaikka hahmona olisikin ollut mielenkiintoinen. Kokonaisuus jää kuitenkin selkeästi plussan puolelle ja kyllä tämän katsoo toiseenkin kertaan mielellään.
Ykkösosaa villimpi, mielikuvituksellisempi ja vauhdikkaampi teos, jota ei oltu onneksi pilattu Woke-porukkaa varten.
Krediittiä soundtrackistä(ei Elfmanin) ja olipa yllättävää kuulla leffassa Pino Donaggion Carrie-leffan tunnari.
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️