Vapauden aave (1974)

Alkuperäinen nimi: Le Fantôme de la liberté
- Ohjaajat:
- Luis Buñuel
- Käsikirjoittajat:
- Jean-Claude Carrière, Luis Buñuel
- Pääosanäyttelijät:
- Adolfo Celi, Adriana Asti, Jean-Claude Brialy, Jean Rochefort, Julien Bertheau, Michael Lonsdale, Paul Frankeur
- Maat:
- Italia, Ranska
Kommentit
Villetys
Käyttäjä
20.07.20 klo 19:41
Vapauden aave on ihan hyvin onnistunut hieman taidemainen komedia Luis Buñuelilta. Elokuva esittelee joukon erilaisia henkilöitä erittäin oudoissa tilanteissa. Mukana on munkkeja, jotka ovat kovia pelaamaan pokeria, äitinsä kanssa hotellissa yöpyvä poika, joka himoitsee kovasti äitiään, kadonnutta tyttöä etsiskellään poliisien toimesta, vaikka tyttö ei ole mihinkään kadonnutkaan, yöllä makuuhuoneessa vaeltavia strutseja ja tietysti myös illallispöydässä istutaan wc-istuimilla samalla kuin puhutaan ulosteista. Luvassa on siis mukavan outoja kohtauksia, jotka jaksavat naurattaa ihan sopivasti. Vapauden aavetta voikin suositella, jos haluaa hieman erilaisemman komedian katsottavaksi.
Keräilijä
Käyttäjä
07.11.18 klo 02:42
Kansikuva on hyvin mielenkiintoinen. Jos lähdetään asiaa enemmän tutkimaan niin kannessa voidaan havaita monia eri vaihtoehtoja kuten strutsi jolla on iso pylly sekä vapaudenpatsas taikka miehen sukupuolielin. Olen melko varma että tämän elokuvan kannet jäävät muistoihini erikoisimpina kansina ikinä.
Le Fantome de la liberte oli todennäköisesti paras italialainen taikka ranskalainen elokuva jonka olen ikinä katsonut, toisaalta se ei vaadi paljon.
Olen äimistynyt tästä olemisen suunnattomasta keveydestä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että elokuvan juoni kulminoitui aivosolujeni kanssa, eikä tämä maalauksellinen katselmus varmasti poistu aivolimastani seuraavaan vuorokauteen.
JohnRambo
Käyttäjä
27.12.17 klo 22:57
Mulla kesti vähän aikaa hiffata tämän leffan se "juttu". Aluks ihmettelin että onpas vaikeaa saada otetta, kun en tajunnut yhtään kuka tässä on päähenkilö ja ketkä sivuhahmoja. Kohtaukset kuitenkin lipuvat toiseen käyttäen aina jotain tiettyä hahmoa ikään kuin "ankkurina", joka aina siirtymäkohtauksessa tapaa toisen hahmon joka on taas seuraavan kohtauksen päähahmo. Bunuelin tapa käsitellä tätä omaa surrealismia on jotenkin tosi arkipäiväinen ja matalalla profiililla menevä, verrattuna esimerkiksi johonkin Jodorowskyyn Holy Mountainissa (mun lemppareita). Ehkä tietyllä tavalla Vapauden aave toimii sen takia niin loistavasti ja siinä kestääkin hetki hiffata ja keskittyä että mikäs tässä nyt ei ole ihan niin kuin pitäisi.
Bunuel ilmeisesti oli pesunkestävä ateisti ja vasemmistolainen, mutta mielestäni poliittinen öyhötys on hyvin pidetty jossain siellä sivumarginaaleissa. Lähinnä mun mielestä tässä tehdään pilaa semmoisesta tosikkomaisesta pönötyksestä ja tietynlaisesta tekopyhyydestä. Suosikkikohtauksessa hahmot istuvat ruokapöydän ääressä vessanpöntöillä perseet paljaana, ja kohteliaina kysytään lupaa vetäytyä vessaan syömään omassa rauhassa.
Leffa saattaa toimia mahdollisesti vielä paremmin tulevilla katselukerroilla, kun konseptin on jo etukäteen ymmärtänyt.
(Kirjaston DVD)
kurkkuharja
07.01.13 klo 22:18
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu