Kikka! (2022)

Pisteytyksiä: 6
Tarkka arvo: 2.917
Arvosteluja: 1
Kommentteja: 0

Kikka! on musiikkia pursuva elokuva artisti Kikasta ja aikakaudesta, jolloin Suomi oli matkalla lamasta kohti nousukautta. Kikka! on elokuva viihdetaiteilijasta ja laulajasta, joka rakasti esiintyä ja antoi iloa muille, vaikka hänen taiteilijuuttaan kyseenalaistettiin. Kosmetiikkamyyjä Kirsi Viilonen haaveilee tähtiartistin urasta. Kun Kirsi tutustuu DJ ja radiotoimittaja Paulaan, päättää hän antautua kokonaan laulajaunelmalleen. Paula tunnistaa Kirsissä tähden ainekset ja yhdessä he hankkiva... Lue lisää

Genret:: Draama, Musiikki
Valmistusvuosi:: 2022
Pituus:: 115 min

Ensi-ilta: 12.10.2022
Ohjaajat:: Anna Paavilainen
Käsikirjoittajat:: Maarit Nissilä
Pääosanäyttelijät:: Aku Hirviniemi, Elena Leeve, Kai Vaine, Martti Suosalo, Samuli Niittymäki, Sara Melleri
Maat:: Suomi
Kielet:: suomi

Arvostelut

Arvostelut Kommentit Videot Kuvat

Koskettava, surullinen ja vaikuttava kuvaus Kikan elämästä

Kuulin muutama vuosi sitten osakunnalla Kikan kappaleen "Mä haluun viihdyttää" mihin tykästyin heti: mukavan tarttuva ja iloinen laulu vaikkakin pervo. Kun kuulin että Kikasta tulee elokuva, olin innoissani. En kovin paljon tiennyt Kikan elämästä tai urasta ennen kuin Kikka-elokuvan katson, ja elokuva oli kyllä paitsi hieno "tietopläjäys" Kikan artistin elämästä, myös ennen kaikkea vaikuttava elokuva.

Kikka (Sara Melleri) ja tämän ystävä Paula (Elena Leeve) haaveilivat molemmat jo nuorena aikuisena artistin urasta, joskin eri "rooleissa": Paula halusi olla manageri ja Kikka laulaja. Pian Kikka ja Paula saavat tilaisuuteen osoittaa kykynsä, ja siitä lähtee Kikan ura artistina käyntiin. Matkan aikana Kikka saa kuitenkin oppia että artistin elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja uhrauksia pitää tehdä...

Kikka on yllättävänkin toimiva kokonaisuus, missä Kikan elämän eri vuosiin ja vaiheisiin siirrytään toimivasti ja elokuva jätti ainakin minulle sellaisen olo että se onnistui näyttämään Kikan elämän varsin kokonaisvaltaisesti kattaen sekä huippuja että laskuja (tietenkään kukaan meistä ei tiedä kaikkea Kikan elämästä eikä kuulukaan tietää, myös julkisuuden henkilöillä on täysi oikeus yksityisyyteen). Tämä on erityisen hyvä ansio elokuvassa, missä näytetään tunnetun artistin ura kokonaisuudessaan, sillä heikolla käsikirjoituksella ja/tai ohjauksella kokonaisuus jäisi helposti kovin sirpaleiseksi ja epäselväksi (esimerkiksi Aleksanteri-elokuvan kokonaisuus on mielestäni heikko juuri tämän syyn vuoksi. Kyseisessä elokuvassa yritetään kertoa Aleksanteri Suuren elämänkaari ja sotaura alkaen lapsuudesta kuolemaan mutta elokuvassa hypitään paikasta toiseen ja kokonaisuus jää epäselväksi). Onneksi elokuvan vaikuttavan kokonaisuuden perusteella Kikka-elokuvan käsikirjoittaja Maarit Nissilä ja ohjaaja Anna Paavilainen tekivät molemmat varsin mallikelpoista työtä.

Pidin Kikka-elokuvassa erityisesti siitä, että se näytti kaunistelematta tunnetun artistin elämän pimeitä puolia mutta ei kuitenkaan liioitellut niitä yksipuolisesti. Artistiin elämään helposti kuuluvaa yksinäisyyttä ja perhe-elämän huonoa tasapainottamista näytettiin uskottavasti, mutta myös sitä miten artistin musiikki antaa todella paljon iloa ja voimavaroja lukemattoman monelle ihmiselle. Elokuvasta jäinkin miettimään, käykö artistille helposti niin että tämä tuo paljon iloa ja lämpöä monen fanin elämään mutta samalla "tuhoaa" oman elämänsä. Uskon että näin ei tarvitse olla vaan muusikko voi ehdottomasti yhteensovittaa artistin uran ja onnellisen yksityiselämän, mutta paljon työtä se epäilemättä vaatii ja läheskään kaikilta se ei varmasti onnistu.

Näyttelijät tekevät myös oikein hyvää työtä elokuvassa. Kikkaa esittävä Sara Melleri onnistuu tekemään hahmostaan uskottavan ja aidon oloisen. Melleri tuo hahmoonsa sopivasti iloa, herkkyyttä ja surua, ja Kikka tuntuu elokuvassa kokonaisvaltaiselta ihmiseltä jolla on samalla tavalla monenlaisia tunteita kuin meillä kaikilla ihmisillä. Ja tämähän on yksi näyttelijän tärkeimpiä tehtäviä: saada hahmonsa näyttämään kokonaisvaltaiselta ja realistiselta ihmiseltä. Elena Leeve tekee myös hyvää työtä Kikan parhaana ystävänä Paulana, joka pitkään yrittää olla Kikalle järjen ja kohtuuden ääni uransa aikana mutta lopulta jättää Kikan, kun tämä itse vaatii sitä. Elokuvan viimeisissä kohtauksissa Leeve tuo hyvin esiin Paulan henkilönä, joka toivoo Kikalle vilpittömästi hyvää mutta ei pysty unohtamaan sitä miten Kikka häntä pitkään kohteli eikä sen vuoksi ymmärrettävästi halua olla enää läheisissä tekemisissä tämän kanssa.

Muista näyttelijöistä mainittakoon Jakob Öhrman Kikan poikaystävänä Henkkana ja Rea Mauranen Kikan mummina. Öhrmanin hahmo jäi elokuvassa melko pinnalliseksi, jolla on vain vähän kangasaikaa eli kovin paljon Öhrman ei elokuva pääse loistamaan. Kuitenkin ne kohtaukset missä Öhrman on, hän mielestäni näyttelee hyvin Henkkaa joka aluksi rakastuu Kikkaan mutta pikkuhiljaa vuosien aikana tajuaa Kikan liiallisen urakeskeisyyden ja tämän kasvavat päihdeongelmat. Rea Mauranen Kikan mummina taas tuo elokuvaan ainutlaatuisella tavalla lämpöä ja viattomuutta, mitä ilman elokuvasta olisi tietty inhimillsyys jäänyt harmittavasti puuttumaan. Kikan ja mummin kohtaukset pitivät usein vaihtelevasti (hyvällä tavalla vaihtelevasti) hymyä huulilla että tippoja linssissä.

Kikka on mielestäni vaikuttava elokuva, ja elokuva ylitti omat odotukseni. Koska Kikan musiikki tunnetaan hyvin pervoudestaan ja Kikka sai tietynlaisen seksiobjektin maineen, odotin keveämpää ja aivot narikkaan-tyyppisempää elokuvaa, mutta sen sijaan lopputuloksena on vaikuttava, koskettava ja ajoittain ahdistavakin kokonaisuus. Lämmin katsomissuositus.

Pisteet: rating 90,000