Joko tämän dokumentin tekijät olivat todella taitavia saamaan keskusteluyhteyden haastateltaviin tai haastatellut olivat harvinaisen hyviä haastateltaviksi, sillä tämä avasi heidän ajatuksiaan ja henkilökohtaisia elämiään todella paljon. Erittäin intiimi ja koskettava dokumentti muutamasta indie-pelin tekijästä. Erityisesti FEZin tekijän tunnemaailma on kuin pelkkää vuoristorataa ja hänen puolestaan jännitin todella paljon. Oli pakko katsoa dokumentin jälkeen miten hänen ja pelin kävi. Tämän jälkeen teki mieli pelata sekä FEZiä että Super Meat Boyta, mutta en koe että tämä olisi ollut mikään varsinainen mainos.
Tämä dokumentti ei siis kerro varsinaisesti indie-peleistä eikä niiden tekemisestä vaan niiden tekijöiden tunteista kaiken sen myllerryksen keskellä, ja sellaisenaan se on todella hyvä. Olisin kaivannut hiukan enemmän jotain, vaikkapa esimerkkejä siitä miten pelejä suunnitellaan mutta kenties se olisi sitten ollut toisen dokumentin paikka. Pidin kovasti vaikka en usko että toiste tätä enää katsoisin.
Dokumenttielokuva pienmarkkinavideopelien ja niiden luojien suhteesta. Pelin luominen on hyvin antisosiaalista, riskialtista ja elintasoa laskevaa puuhaa, mutta toisaalta hyvin luovaa ja palkitsevaa itsensä ilmaisua sekä päättäväistä työntekoa, jota lisää usko oman projektin onnistumiseen. Pitkällä aikavälillä videopelistä tulee osa ohjelmoijaa ja ohjelmoijasta osa videopeliä.
Elokuvan tapahtumat pyörivät kahden videopelin (FEZ ja Super Meat Boy) luomisprosessien ympärillä. Elokuvassa tarkastellaan myös lyhyesti yhden suosituimman indie-tasohyppelypelin (Braid) menestyksen takana olleen miehen ideologiaa. Elokuvan voimakkaimmat hetket tulevat esille, kun ohjelmoijat kertovat taustoistaan sekä aikaisemmista näytteistään luovina persoonina niin ohjelmoinnin kuin muunkin taiteellisen osaamisen saralla.
Indie Game: The Movie ei ole kauhean informatiivinen tai esteetön lähestymistapa niille, jotka eivät tunne videopelejä lähes ollenkaan. Dokumentti on kuitenkin tyydyttävä tutkielma kyseisen maailman raakuudesta ja lapsenmielisistä ihmisistä indievideopelien takana, joka kuitenkin kompastelee liikaa ylidramatisoinnin kikkoihin ja keskittyy turhaan pääaihealueen sivuttamiseen. Ohjaajat tekevät mielestäni väärän ratkaisun luopumalla sympaattisen alkupuoliskon tunnelmasta ja korvaamalla sen alakuloisuudella liittyen itsenäisten videopelitekijöiden elämiin ja aikuisuuden tuomiin ongelmiin.
Aihealueesta kiinnostuneet tulevat pitämään näkemästään, vaikka dokumentti saattaakin jättää kyynisen tunnetilan ylidramatisoidulla ja karun alakuloisella kerronnallaan. Suurennuslasin alle nostetaan myös kriitikoiden mielipiteet pitkällä tähtäimellä, saman tunnetason saavuttaminen peliä pelatessa tavallisena pelaajana kuin ohjelmoijana sekä vastakkainasettelu suuryritysten tuotosten ja pienmarkkinavideopelien välillä. Kysymyksiä kuitenkin herää niin paljon eikä niihin saada läheskään yhtä paljon vastauksia, vaan vastaväitteet jäävät myös hyvin pintapuolisiksi aivopieruiksi. Painopisteen puute tekee aihealueen käsittelystä erittäin haroilevaa ja vaikeasti tulkittavaa syvällisellä tasolla. Kyseessä on kunnioitettava yritys saada kyseisestä aihealueesta sulavaa dokumenttia kasaan, mutta kompastuskiviä on vain turhan paljon.
Joko tämän dokumentin tekijät olivat todella taitavia saamaan keskusteluyhteyden haastateltaviin tai haastatellut olivat harvinaisen hyviä h... Lue loput
Dokumenttielokuva pienmarkkinavideopelien ja niiden luojien suhteesta. Pelin luominen on hyvin antisosiaalista, riskialtista ja elintasoa laskevaa puuhaa, mutta... Lue loput
Kommentit
dbgirl
Käyttäjä
22.11.16 klo 19:27
Joko tämän dokumentin tekijät olivat todella taitavia saamaan keskusteluyhteyden haastateltaviin tai haastatellut olivat harvinaisen hyviä haastateltaviksi, sillä tämä avasi heidän ajatuksiaan ja henkilökohtaisia elämiään todella paljon. Erittäin intiimi ja koskettava dokumentti muutamasta indie-pelin tekijästä. Erityisesti FEZin tekijän tunnemaailma on kuin pelkkää vuoristorataa ja hänen puolestaan jännitin todella paljon. Oli pakko katsoa dokumentin jälkeen miten hänen ja pelin kävi. Tämän jälkeen teki mieli pelata sekä FEZiä että Super Meat Boyta, mutta en koe että tämä olisi ollut mikään varsinainen mainos.
Tämä dokumentti ei siis kerro varsinaisesti indie-peleistä eikä niiden tekemisestä vaan niiden tekijöiden tunteista kaiken sen myllerryksen keskellä, ja sellaisenaan se on todella hyvä. Olisin kaivannut hiukan enemmän jotain, vaikkapa esimerkkejä siitä miten pelejä suunnitellaan mutta kenties se olisi sitten ollut toisen dokumentin paikka. Pidin kovasti vaikka en usko että toiste tätä enää katsoisin.
Masu
Käyttäjä
13.08.14 klo 15:12
Dokumenttielokuva pienmarkkinavideopelien ja niiden luojien suhteesta. Pelin luominen on hyvin antisosiaalista, riskialtista ja elintasoa laskevaa puuhaa, mutta toisaalta hyvin luovaa ja palkitsevaa itsensä ilmaisua sekä päättäväistä työntekoa, jota lisää usko oman projektin onnistumiseen. Pitkällä aikavälillä videopelistä tulee osa ohjelmoijaa ja ohjelmoijasta osa videopeliä.
Elokuvan tapahtumat pyörivät kahden videopelin (FEZ ja Super Meat Boy) luomisprosessien ympärillä. Elokuvassa tarkastellaan myös lyhyesti yhden suosituimman indie-tasohyppelypelin (Braid) menestyksen takana olleen miehen ideologiaa. Elokuvan voimakkaimmat hetket tulevat esille, kun ohjelmoijat kertovat taustoistaan sekä aikaisemmista näytteistään luovina persoonina niin ohjelmoinnin kuin muunkin taiteellisen osaamisen saralla.
Indie Game: The Movie ei ole kauhean informatiivinen tai esteetön lähestymistapa niille, jotka eivät tunne videopelejä lähes ollenkaan. Dokumentti on kuitenkin tyydyttävä tutkielma kyseisen maailman raakuudesta ja lapsenmielisistä ihmisistä indievideopelien takana, joka kuitenkin kompastelee liikaa ylidramatisoinnin kikkoihin ja keskittyy turhaan pääaihealueen sivuttamiseen. Ohjaajat tekevät mielestäni väärän ratkaisun luopumalla sympaattisen alkupuoliskon tunnelmasta ja korvaamalla sen alakuloisuudella liittyen itsenäisten videopelitekijöiden elämiin ja aikuisuuden tuomiin ongelmiin.
Aihealueesta kiinnostuneet tulevat pitämään näkemästään, vaikka dokumentti saattaakin jättää kyynisen tunnetilan ylidramatisoidulla ja karun alakuloisella kerronnallaan. Suurennuslasin alle nostetaan myös kriitikoiden mielipiteet pitkällä tähtäimellä, saman tunnetason saavuttaminen peliä pelatessa tavallisena pelaajana kuin ohjelmoijana sekä vastakkainasettelu suuryritysten tuotosten ja pienmarkkinavideopelien välillä. Kysymyksiä kuitenkin herää niin paljon eikä niihin saada läheskään yhtä paljon vastauksia, vaan vastaväitteet jäävät myös hyvin pintapuolisiksi aivopieruiksi. Painopisteen puute tekee aihealueen käsittelystä erittäin haroilevaa ja vaikeasti tulkittavaa syvällisellä tasolla. Kyseessä on kunnioitettava yritys saada kyseisestä aihealueesta sulavaa dokumenttia kasaan, mutta kompastuskiviä on vain turhan paljon.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu