Arviot
Hypnoottinen, kipeä ja hätkähdyttävä mestariteos.
Alain Resnaisin klassikoksi muodostuneessa teoksessa tyhjäksi kuoreksi muuttunut nainen ja yhtä ontto mies tapaavat ja rakastuvat täysin satunnaisesti ja hakevat toisistaan lohtua kaupungissa, joka ihmisten lailla ei pääse eroon traagisesta menneisyydestään. Puhetta ja takaumia on paljon, ja vaikkei elokuva olekaan vaikeimmasta päästä, vaatii se katsojaltaan silti hyvää keskittymiskykyä ja medialukutaitoa. Alusta alkaen tuhoon tuomittu rakkaustarina […]
Vain runnellut ruumiit kertovat selkeätä kieltä.
Hiroshima Mon Amour on elokuva, jota ei voi käsitellä unohtamatta sen käsikirjoitusta ja käsikirjoituksen tekijää. Kirjailija Marguerite Duras’n teksti ohjaa leffaa vahvana. Alain Resnais, elokuvan ohjaaja, on toki auteur, jonka jälki näkyy selvänä jokaisessa kuvassa. Esimerkiksi ne pitkät kamera-ajot pitkin käytäviä ja katuja – voiko olla mitään enemmän resnaisempaa? Mutta Duras on henkilö, joka kirjoitti […]
Kommenttien selaus
Eka puolisko ei vakuuttanut minua, päähenkilöt eivät siinä puhuneet toisilleen vaan kaikki mitä he sanoivat kuulosti siltä kuin he lausuisivat irrallisia, toisiinsa liittymättömiä lauseita ilmaan kuin lukisivat päästään runokirjojen lauseita sieltä sun täältä. Näyttelemistyyli taas oli oudolla tavalla teatraalista. Kaikki tuntui niin hajanaiselta ja kylmältä. Arkistokuvat Hiroshiman uhreista olivat järkyttäviä, en ole niitä ennen nähnyt. Pidin enemmän loppupuoliskosta, koska siinä sain vihdoin otteen tunteista (kiitos Emmanuelle Rivan hyvin tunteisiin käyvän tyylin) ja puhekin yritti välillä olla keskusteluntapaista. Koko leffan ajan ohjaus ja kuvaus oli kyllä hyvää ja pidin sen hypnoottisuudesta, mutta samaan aikaan se oli myös tylsä joten nukahdin usein tätä katsellessa. Katsottu 27.-28.1.2024.
Kommenttien selaus