Uskomattomasti vain kymmenessä päivässä neljällä kameralla kuvattu trilleri pitää katsojan otteessaan alusta loppuun. Ja kun elokuva on loppumassa, katsoja istuu edelleen tuolin reunalla odottaen lisää tapahtumia. Tuleeko tapahtumia vai ei, se selviää katsomalla tämä filmi joka vihdoinkin löytyy lähimmän vuokraamon tai kaupan hyllyltä.
Stu Shephard on itsekeskeinen PR-työntekijä, joka naimisissaolostaan huolimatta soittelee päivittäin nuorelle näyttelijättärenalulle toiveenaan tietenkin tämän pöksyihin pääsy. Eräänä päivänä Stun käyttämässä puhelinkopissa oleva puhelin soikin, ja harmikseen Stu vastaa siihen. Puhelimen toisessa päässä on ovela mutta häiriintynyt mies, joka ei päästä Stuta poistumaan puhelinkopista ennen kuin saa oman tahtonsa läpi.
Juoni kuulostaa todella yksinkertaiselta, ja sitähän se kieltämättä onkin. Elokuvassa ei kikkailla tehosteilla vaan käsikirjoituksessa on keskitytty pieniin yksityiskohtiin ja dialogiin. Jos tästä elokuvasta olisi venytetty kaksituntinen, olisi katsoja takuulla nukahtamispisteessä viimeistään tunnin katselun jälkeen, mutta tässä on trendejä uhmaten päädytty noin 75-minuuttiseen teokseen (kun poistetaan kokonaiskestosta alku- ja lopputekstit) ja siitä suuri kiitos filmin tekijöille. Pitkän tauon jälkeen käsillä on elokuva, jonka aikana en kerennyt katsoa kelloa kertaakaan.
