Ristiriitainen kaveri joka käytti töllöä kympillä hyväkseen. Koskaan ei tietänyt mitä tuleman pitää. Ukko pisti itsensä likoon, usko omaan asiaansa ja oivalsi miten kotien sohvaperunat reagoivat. Se oli tarina Andy Kaufmanista.
Jim Carrey hoitaa homman Andy Kaufmanina hienosti. Vaikka Andy Kaufman näin härmäläisestä näkökulmasta on täysin outo tapaus, leffana juttu toimii. Formanin ohjaus ja Carreyn suoritus kertovat mistä oli kyse. Leffan alku antaa vihjeen mitä seuraa ja löylyä lisätään matkan edetessä. Voi vai kuvitella kuinka aikanaan TV:n välittämät Kaufman-kuvat ovat sekoittaneet jenkkipöntöt. Vastaavaa faktan ja fiktion sekoittamista toivoisi meikätöllöönkin. Neil Hardwick, Joonas Hytönen & co ovat ajoittain samoilla poluilla ja toivottavasti ballsia on viritellä jatkossakin samanlaista.
Itse tarina on draamaa vaikka esitystapa komediaa onkin. Taistelu tähteydestä koomisella tavalla ja lopun kohtalo ovat sopivasti ristiriidassa, niin kuin koko äijän luonne. Jim Carreyn maneerit ja fyysinen komiikka pistävät osittain silmään ja korvaan, mutta jos unohdetaan menneet Andy Kaufman on Carreytä parhaimmillaan.
Välillä hekottelua, välillä vakavaa – sopiva yhdistelmä, varsinkaan kun ei tiedä milloin mitäkin. Lanttu sekaisin ja niin pitääkin olla. Bueno.
