Menneisyys muovaa meistä sen, mitä olemme. Tuskalliset muistot haluaisimme usein pyyhkiä iäksi unholaan, mutta mitä kaikkea niiden mukana lähtisikään? Tätä ja paljon muutakin lähtee pohtimaan Gondryn Tahraton mieli, joka ei ole pelkästään täydellisen viihdyttävä, vaan myös riipaisevasti ajatuksia herättävä rakkausraina. Charlie Kaufman (Adaptation, Being John Malkovich) seisoo käsikirjoituksen takana, eli aivot narikkaan -komediasta ei suinkaan ole kyse.
Kun Joelin (Carrey) ja Clementinen (Winslet) parisuhde kariutuu, palkkaa Clementine erään huipputeknologiaa käyttävän firman poistamaan mielestään kaikki Joeliin liittyvät muistot. Huomattuaan tämän Joel ajautuu pian tekemään samoin, ja alkaa nopeatahtinen vaeltelu tämän kuolevissa muistoissa. Mieletön idea! Voi vain ihmetellä, miten uskottavalta Kaufmanin käsikirjoitus lopulta tuntuu, sillä homman epärealistisuus ei jää vaivaamaan ollenkaan. Unimaailmassa liikkuviin hahmoihin tutustuu nopeasti, hillittömiä tilanteita syntyy luontevasti ja tilanteesta toiseen päästään liikkumaan riemastuttavan sutjakasti.
Enimmäkseen musiikkivideoita ohjannut Gondry nojaa perinteikkään realistiseen toteutukseen, jossa kuitenkin vilisee runsaasti kekseliäitä visuaalisia kikkoja. Homma ei kuitenkaan hypi silmille missään vaiheessa ja kokonaisuus pysyy hienosti hanskassa, vaikka moinen siirtyily olisi voinut helposti levitä käsiin. Musaraita on varsin onnistunut ja Beckin esittämä tunnari kruunaa suloisen lopetuksen erinomaisesti.
Hömppärooleistaan tunnettu Jim Carrey vetäisee uransa toistaiseksi hienoimman roolisuorituksen perusjätkä Joelina, ja Kate Winslet nähdään pitkästä aikaa näköisessään roolissa. Sivuhahmoja on runsaasti ja niiden takana nimekkäitä kasvoja: Tom Wilkinsonin, Elijah Woodin ja Kirsten Dunstin hahmoille syntyykin jo aivan oma tarinansa, jolle Kaufman on antanut sopivasti tilaa.
Tahraton mieli on vuoden hienoimpia elokuvia. Se tarttuu koluttuun aiheeseen nerokkaan freesillä tavalla, ja onnistuu pukemaan kasan kauniita mietteitä eheäksi viihdepaketiksi. Harvoinpa voi romanttisesta komediasta näin myönteiseen sävyyn puhua.
