Oliver Stone on tehnyt elokuvia tosielämän presidenteistä, kuten Nixonista ja Kennedystä. Nyt on vuorossa Bush, josta minä olen saanut väärän kuvan.
Bushin elämä on ollut alkoholin kanssa pelleilyä, kännissä ajamista, isänsä kanssa tappelemista ja muutenkin sekavaa. Sitten kun hänen isänsä häviää ennen uuden kauden alkamista Bill Clintonille, aikoo George W. pyrkiä Texasin kuvvernööriksi ja voittaa sota. Bush pääsee presidentin paikalle ja saa hyvää kunnioitusta. SIinä samassa puhutaan Irakin sodasta ja Bushin yksityiselämästä.
Tätä elokuvaa katsellessa saa Bushista täysin uuden näkökulman. Mies on törttöillyt entisessä elämässä ja saanut isälätään vihoja niskaan. Hän alkaa uskomaan yläkerran herraa, joka haluaa, että Bushista tehdään presidentti. Elokuva kuvaa hyvin Bushin pimeää puolta ja sitä idiootin puolta. Isä ja poika suhde on kitkaista ja rankkaakin katseltavaa.
Brolin tekee täydellisen roolin. Eleet, puheet, kävely ja ilmeet tuovat mieleen Georgen. Laura Bushia näyttelevä Elizabeth Banks on joillekin tuttu Spidermanista. Tässä hän saa harteille roolin, jonka hän täyttää hyvin. Konkari Richard Dreufys on ilmetty Cheney ilmeineen. Scott Glenn ei ole aivan uskottava Rumsfeld, mutta tekee roolinsa kiitettävästi. Jeffrey Wright näyttää ja kuulostaa Colin Powellilta. Thandie Newton on Condoleeza Rice ja James Cromwell ja Ellen Burstyn tekevät kiitettävää työtä Bushin vanhempina.
Erittäin tiivistetty ja rakennettu elokuva toimii miestä vihaaville ihmisille, mutta ne jotka tahtovat tuntea Bushin toisen puolen, voi olla yllätys. Oliver Stone on tehnyt todenmukaisen dramaattisen komedian, jolle voi nauraa, mutta välillä tulee hetkiä, joissa pitää oikeasti hiljentyä.
Koskettava.
