Taistelukenttä: Maa on John Travoltan surullisenkuuluisa pannukakku. Se olisi ollut uuden sukupolven Star Wars, mutta mitä on odotettavissa, kun matkan varrella on useita kompastuskiviä.
Skientologian perustaja L.Ron Hubbard kirjoitti elokuvaan perustuvan romaanin ja siitä tuli myyntiykkönen, mutta jakoi mielipiteitä. Romaani, mikä tulee skientologiakirkon perustajalta, ei ole täysin hyvä merkki. Sen kääntäminen leffaksi oli skientologina tunnetun Travoltan unelmaprojekti. Lopputuloksesta huomaa, että tämä on hänen egopomminsa. Ohjaajaksi palkattiin tuotantosuunnittelija Roger Christian ja tässä on hänen debyyttinsä. Elokuvastudio Franchise Pictures otti projektin vastaan ja meni pian vararikkoon useiden eri syiden takia.
Tulos on tässä: yksi huonoimpia leffoja mitä on tehty, ainakin yleisen mielipiteen mukaan. Meikäläinen ei itse vihaa tätä, mutta se ei ainakaan ole suurta taidetta. Katsoin tämän leffan useampaan otteeseen ymmärtääkseni, miksi ihmiset vihaavat tätä, mutta ei se tunnu täysin surkealta. Silti, ihan kuka tahansa voi löytää tästä jotain, mikä vaikuttaa läjältä elefantinpaskaa.
Tarina perustuu vuoteen 3000, jolloin ihminen on julistettu uhanalaiseksi lajiksi ja avaruusoliorotu psyklo hallitsee maata. Naurettavan näköiset Psyklot etsivät kultaa ja luolamiesten näköiset ihmiset yrittävät selviytyä vangitsemiselta. Vastakkain ovat lopulta Jonnie Goodboy Tyler (Barry Pepper) ja psyklojen turvallisuuspäällikkö Terl (Travolta). Terl haluaa kullan itselleen ja pakottaa Jonnien auttamaan. Siinä sivussa Jonnien suunnitelma päihittää psyklot alkaa onnistua, koska käsikirjoitus saa hahmot näyttämään joko osittain fiksuilta tai sitten tyhmiltä. Elokuvan piti alun perin saada jatko-osa, koska tämä kattaa Hubbardin romaanista vain alle puolet ja niin tästä tulee melko tylsä.
Tässä on parhaimmat syyt, miksi leffa lopulta imee kiviä. Mutta valtaosin se on myös huvittava kaikessa huonoudessaan. Kun 3 min. oli kulunut, jotain oli kyllä pielessä. Jälleen kerran sankari on ylifiksu ja erottuu joukosta, vaikka tämä kuuluu maailmanlopun jälkeisiin luolamiehiin. Luolamiehet pysyvät poissa ”kielletyltä alueelta”, jossa vartiota pitää puusta tehty hirviö. Se siis pitää ihmiset poissa sieltä, mutta miksei kukaan tajunnut katsoa sitä tarkemmin? Psyklot eivät myöskään ole yhtään fiksumpia. Terl on tarvittaessa fiksu, mutta hän ei silti tajua, että Jonnie voi käyttää psyklojen tietoa hyväksi ja hyökätä heitä vastaan. Tekijät eivät myöskään tajunneet, että kaikki tässä puhuvat englantia, rodusta viis. Muutkin asiat ovat naurettavuuden ja keskinkertaisuuden rajamailla. Visuaalisuudet ovat siinä ja siinä, kuten kummallinen värimaailma, onnettomat aseet ja oudot hengitysvälineet (köydet, jotka roikkuvat kuin räkä nenästä).
Barry Pepper Jonniena on ehkä samaistuttavin tyyppi käsikirjoituspuolella, koska on fiksuin ääliö koko porukasta, mutta se on ainoa kohteliaisuus tätä tyyppiä kohtaan. Hän on tylsä alusta saakka eikä puiseva Pepper auta paljoa. Forest Whitaker on kolmantena pyöränä Terlin assistenttina Kerina. Hänellä on koomiset taitonsa, mutta olikohan se kaikki sittenkään tahallista? Tosin mitali kuuluu John Travoltalle, joka on tehnyt uransa suorituksen kaikkea muuta kuin huonosti. Tätä äijää ei pysty ottamaan vakavasti. Terl vaikuttaa ensiksi oudolta, sitten mielistelijältä ja lopulta typerältä egoistilta, mikä sopii kuvaamaan Travoltan osuutta elokuvan pitkäaikaisessa suunnittelussa. Ainakin se on huvittava suoritus. Travolta on hyvä näyttelijä ja Vincentin rooli Pulp Fictionissa on hänen paras roolinsa, mutta tämän jälkeen häntä on vaikeaa ottaa vakavasti elokuvakonnana.
Taistelukenttä: Maa kelpaa kotisohvalla joko siiderin tai kaveriporukan kanssa ja naurakaa kunnolla. Vaikka olen lopulta liian kiltti tälle roskalle, niin yhdyn kuitenkin kritiikkiin muiden kanssa. Mielestäni jopa Stargate on huonompi kuin tämä. Taistelukenttä: Maa on kunnianhimoinen FLOPPI isolla F:llä.
