Vietnamin sota viidakkotaisteluineen jätti pysyvän jälkensä amerikkalaiseen populaarikulttuuriin. Viimeistään toisen Rambon menestyksen saattelemana tuosta märkivästä haavaumasta kasvoi aiheella häpeilemättä rahastava kansainvälinen viihdeilmiönsä. Eksploitaatio- ja halpisleffojen maestro Bruno Mattein Strike Commando – Iskuryhmä tai vain Iskujoukko palaa noihin karmaiseviin kohtalonvuosiin lähettämällä käkkäräpäisen Reb Brownin iskujoukkoineen räjäyttämään Viet Congin hökkelikylän alkutekijöihinsä. Ja kyllä ne pahuksen savimajat komeasti tuhoutuvatkin: säästäväisena miehenä Mattei piti huolen, että vaatimattominkin pyrotekninen taidonnäyte saatiin useammalla kameralla purkkiin ja editoitua mukaan lopulliseen tuotokseen. Tulihelvettiä seuraavan kaaoksen lomassa sankarimme erkaantuu omistaan eksyen Vietnamin viidakoihin.
Veden varasta Reb Brownin pelastaa joukko paikallisia siviilejä. Sujuvalla englanninkielellä keskustelevat vietnamilaiset kertovat kylänsä olevan Viet Congin tuhoaman kristillisen lähetysaseman raunioilla. Reb lupautuu viemään kyläläiset turvaan tuntemattomaan paikkaan, ensin sankarimme on kuitenkin saatava yhteys omiinsa. Kirkasotsaisen amerikkalaisen ollessa omiensa luona neuvostoliittolaiset kätyreineen löytävät ja surmaavat evakuoitavaksi määrätyn siviililössin. Tuhottuun kylään askeltavalla Rebillä onkin vastassaan hävityksen kauhistus. Huvittavimmassa yksittäisessä kohtauksessa kikkarapäinen toimintasankari yrittää jopa näytellä: Disneylandista, pääsiäispupusta ja jäätelöstä saarnaavaa itkevää aikamiestä on thaimaalaisten ekstrojenkin vaikeaa kuunnella naama pokkana.
Reb Brown saa kuulla neuvostoliittolaisen Jakodan olevan vastuussa nimettömäksi jääneen kylän verilöylystä. Periaatteen miehenä Reb tietysti marssii aseineen viidakkoon julistaen kostoa rautahampaiselle Rasputinille. Strike Commando voisikin toimia erinomaisena kostojännärinä, jos Mattei vain olisi malttanut mennä suoraan asiaan jo alkuvaiheessa. Strike Commandon perusongelmana onkin ohjaajan päättämättömyys Rambo-kloonin, geneerisen kostojuonen, Ilmestyskirja Nytin psykedeelisen jokiseikkailun ja vakavahdon Vietnam-draaman välillä. Onneksi toimintakohtauksissa kuitenkin riittää ruutia, ja Reb Brownin kiljumista on aina hauskaa katsoa ja kuunnella. Ryyyaarrgghhh!!!
Bruno Mattein Strike Commando on tehty käytetyn auton hinnalla ja ajatustakin nopeammin. Olisi mielestäni väärin vaatiakaan tällaiselta aikansa trendeillä rahastavalta halpikselta Hollywood-tason laatutietoisuutta. Kyllä, kyseessä on huono elokuva, mutta mitä sitten? Mattein leffassa riittää kuitenkin rutkasti viihdearvoa roskaa arvostaville. Italotekijöiden kömpelö käsikirjoitus Rebin kaltaisen luonnenäyttelijän suusta lausuttuna onkin yhdistelmänä kuin pisuaari taidemuseossa. Taiteellisen inspiraation tasolla vieläkin paremmaksi pistää Strike Commandon alkuperäinen italojuliste, jossa koko maailman palkkasoturit helikoptereineen yrittävät saada kuusipiippuisella rynkyllä ja kyseiseen aseeseen sopimattomin jättimäisin patruunoin varustautunutta, kasvoiltaan miehisestä kiljunnasta vääristynyttä Reb Brownia käpälälautaan. Sitä se testosteroni teettää.
