En pidä pitkistä puheista, joten heti asiaan. Olen katsonut kyseisen leffan ainakin 3 kertaa ja aina löytyy jotakin uutta, joka yllättää – yleensä positiivisesti. Viimeisin kerta, kun leffan katsoin, olivat olot erittäinkin poikkeukselliset. Korona uutiset valtasivat TV-ruudut ja uutisten sanoma oli melkoisen lohduton.
Tällä kertaa, leffan anti tuntui sisäisessä minussa, aivan erilaisella tavalla, kuin muutama vuosi aiemmin, jolloin rainan katselin. Nyt huomasin, jopa arvostavani gangsteri-veljeyttä ja roistoimmatkin hahmot tuntuivat rehellisemmiltä, kuin nykymaailmassa seinänaapurit… Kaveria ei jätetä, eikä kavalleta – aate tuntui nousevan elokuvan katselukokemuksen kannalta johtotähdeksi.
Henkilöhahmot tuntuvat vain paranevan, kerta kerran jälkeen. En jaksa edes ottaa esille ketään näyttelijää, tai muita produktioon osallisia, erillisenä tähtenä, vaan käsittelen koko elokuvaa yhtenä kokonaisuutena, jollaisena sen nykyään näen. Leffa tuntuu olevan, kuin vuosikertaviini, parantuessaan, joka katselukerralta. Suosittelen elokuvaa kaikille nostalgian ystäville, jotka kykenevät näkemään rehellisyyttä, siellä missä, sitä eivät kaikki näe.
