La Cosa Nostra (meidän asiamme) on maailman suurin liikeyritys. Se on levinnyt kaikkialle ja muut yritykset ottavat sen menetelmistä oppia. Yritys on vanhempi kuin kukaan pystyy muistamaan ja selvinnyt lukemattomista takaiskuista. Ainoa ongelma tämän yrityksen suhteen on laki. La Cosa Nostra on rikollisjärjestö.
Vito Corleone (Brando) on don. Don johtaa perhettä. Perheelle ollaan uskollisia tarvittaessa kuolemaan asti. Perheen jäsenet tukevat ja auttavat toisiaan näiden onglemallisissa liike- tai perheasioissa. Vito on arvovaltainen, rauhallinen ja jääkylmä mies, jolla on kolme poikaa: kuumapäinen Santino, eli Sonny (Caan), sotasankari Michael (Pacino) ja lähes näkymätön Fredo (John Cazale). Lisäksi on tytär Connie (Talia Shire). Donin apuna on consiglieri Tom Hagen (Duvall), joka ei ole perheenjäsen, vaikkakin kuuluu adoptoituna sukuun.
Raaka ja armoton mafiasaaga alkaa Michael Corleonen palatessa sodasta. Hän on perheen ”valkoinen lammas”, joka ei aio osallistua rikollisuuteen, vaan pysyä etäämpänä morsiamensa Kayn (Diane Keaton) kanssa. Valitettavasti kohtalo päättää toisin.
Don Vito kieltäytyy liittymästä huumebisnekseen ja joutuu murhayrityksen kohteeksi. Ennestäänkin hatara rauha järkkyy ja mafiasota alkaa. Aikoinaan perinnetietoinen Vito vastaa sotaan ja on hyvin äkkiä yhtä hirvittävä kuin vastustajansa. Sota loppuu ajallaan ja maanpaossa ollut Michael palaa kotiin muuttuneena miehenä. Vanha don luovuttaa asemansa nuorelle pojalleen. Michael tasaa tilinsä vihollistensa kanssa.
Kummisetä on loistava ja synkkä rikossaaga mafian kultaisilta vuosilta. Ajalta, jolloin perinteet merkitsivät jotain ja oli mahdollista olla armelias. Mario Puzon ja Coppolan kynäilemä käsikirjoitus on pirullisen tarkka kuvaus yhden moraalisen, lempeän ja rehellisen miehen rappiosta armottomaksi, petolliseksi ja väkivaltaiseksi rikolliseksi. Tämä hahmo on Al Pacinon uskomattomalla intensiteetillä tulkitsema nuori Michael. Michael halusi aina pysyä erossa väkivallasta, mutta hänen perheensä vetää hänet väkivallan ja valheen kurimukseen. Kurimukseen josta ainoa pakotie on kuolema. Vankila ei noina aikoina vielä mafian miehiä uhannut. Tarina keskittyykin yhden henkilön fyysiseen nousuun mahtiasemaan ja samalla hänen henkiseen rappeutumiseen.
Kummisetä ei ole tehokkuudestaan ja taidokkuudestaan huolimatta virheetön elokuva. Mafiaperheiden armotonta valtapeliä seurataan liian läheisesti ilman ulkopuolista viitettä, mikä vaikeuttaa moraalisen dilemman hahmottamista. Täten mafian yhteiskunnallinen voima jää hämärän peittoon, mikä on heikkous mafiaelokuvassa. Varsinkin kun se pyrkii olemaan realistinen. Kuitenkin elokuvan loppupuoliskolla päästään ymmärrykseen mafiaperheiden hirvittävästä vallasta. Vallasta, jonka käyttäminä rehellisyys, perhe, uskollisuus ja rakkaus muuttuvat pelkiksi iljettäviksi irvikuviksi todellisesta sisällöstään. Vanhan donin kuollessa remmiin astuu uusi mies, joka ei keksinyt sääntöjä peliin, vaan hän pelaa peliä voittaakseen. Peli on valtapeli, panoksina elämät ja säännöt ovat muuttuneet. Uusissa säännöissä eloonjäänyt on voittaja.
Kummisedässä on lukemattomia hienoja kohtauksia. Avauskohtaus, hevosen pään löytyminen ja luonnollisesti uskomattoman kaunis Viton kuolinkohtaus ja pirullisen kierosti leikattu montaasi Michaelin noususta todelliseksi ”kummisedäksi” luovat suunnatonta elokuvallista taikuutta. Näiden huippukohtauksien ongelmana on vain henkilöhahmojen suunnaton lukumäärä. Osa hyvin tärkeistä hahmoista jää väistämättä ohuiksi, mutta ne hahmot joihin keskitytään ovatkin sitten täyttä lihaa.
Lopun päättyessä perinteinen mafiaperhe on kuollut. Vastustajat on tapettu ja uusi ”kummisetä” on noussut kiistattomaksi johtajaksi. Samalla rehellinen Michael Corleone on kuollut ja on syntynyt don Michael Corleone – murhaaja, varas ja valehtelija. Täydellinen mafiapäällikkö.
nimimerkki: Jurpo
