Vuonna 2006 valmistunut ranskalainen Ils (Uhka) on loistava esimerkki siitä, että hyvän kauhuelokuvan ei tarvitse olla erityisen pitkä tai väkivaltainen. Lyhyen alkujohdatuksen jälkeen leffassa säikytellään, juostaan, pompitaan ja kirmaillaan juuri niin sopivasti, ettei katsoja ehdi missään vaiheessa edes harkita kyllästymistä päähenkilöiden selviytymisyrityksiä kohtaan.
Elokuvassa on vain kaksi päähenkilöä: ranskalainen nuoripari, joka on muuttanut Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin ja syrjäseudulla olevaan vanhaan ja isoon puutaloon. Nainen on opettaja ranskankielisessä koulussa ja mies on kirjailija. Alkuasetelma on kieltämättä melko kliseinen, mutta se ei haittaa mielenkiinnon syttymistä pätkääkään. Ils kun ei loppujen lopuksi ole se kaikkein kliseisin kauhupläjäys.
Ilsissä jännityksen sietämätön tunne luodaan jo ensimmäisessä prologimaisessa kohtauksessa tyylikkäällä tavalla. Pelottavinta on nimenomaan se, jota katsoja ei pysty näkemään. Nuoren parin taloon saapuu yöllä outoja kutsumattomia vieraita, joista ei heti tiedä, ovatko kyseessä ihmiset vai jotkin aivan muut, sitten alkaakin mieltä järkyttävä kissa ja hiiri -leikki. Mitään gore-meininkiä on turha odotella, sillä veren ja suolenpätkien kanssa ei tässä teoksessa kauhua luoda.
Elokuvan hyvä rytmi ja piinaava tunnelma säilyy loppuminuuteille saakka ja jättää jälkeensä oikein hyvän maun. Tämän tyyppisiä kauhufilmejä pitäisi tehdä enemmänkin.
