Elokuva palauttaa mieliin yksityiskohdin, tositarinan pahamaineisimman vankilan Alcatrazin ainoasta pakoyrityksestä, jota ei koskaan selvitetty. Elokuva kuvattiin aidoilla tapahtumapaikoilla Alcatrazissa, ja saaren kalseus näkyy selvästi. Ilmaisu on vähäpuheista ja keskittyy minuutintarkasti paon suunnittelun yksityiskohtiin ja toimenpanoon, lähinnä valmistamalla ja käyttämällä improvisoivia työkaluja.
Elokuvasta huokuu sympatiaa vankeja kohtaan, joita hillityn sadistinen vankilanjohtaja kohtelee kaltoin, ja vangit keräväät myös katsojan sympatiat puolelleen. Tämän vuoksi vangeille ei ollut tarvetta keksiä kovaonnisia taustatarinoita. Ei ole epäilystäkäään siitä, etteivätkö Morris ja kolme muuta vankia olisi onnistunut pakenemaan saarelta. Ei ole kuitenkaan mitään todisteita siitä, että he olisivat päässeet mantereelle; Useimmat jotka tietävät jotain tapauksesta, arvelevat heidän hukkuneen San Franciscon lahden jääkylmään veteen. Toisaalta pako on voinut onnistuakin. Se on juuri sellainen loppu mikä jää avoimeksi ja josta voi itse arvuutella mitä päähenkilöille on tapahtunut.
Näyttelijät ovat luontevia rooleissaan, ja tekeävät kaikki parhaansa. Etenkin Clint Eastwood vetäisee roolisuorituksensa loistavasti ja on sataprosenttinen luonnennäyttelijä, ja jonka taidoista monet tämän päivän näyttelijät saisivat ottaa opikseen. Patrick MacGoohanin rooli on myös vahva vankilanjohtajana ja Danny Glover yllättää hyvinkin positiivisesti osaamisellaan, vaikka häntä onkin mukana vähän.
Pako Alcatrazista on oivaa katsottavaa edelleen, vaikka valmistuikin vuonna 1979. Vankilamaailman ympärille kehitellysä tarinassa vain on sitä jotain, joka pystyy viemään katsojan mukanaan. Niin kuin vankila-leffoissa yleensä, on tässäkin pakosuunitelma erittäin nerokkaasti keksitty. Jännitys kasvaa korkealle paon startatessa, kun innolla odottaa miten loppujen lopuksi käy. Ovatko vangit tarpeeksi ovelia vai älyävätkö kytät sittenkin kaiken?
Kamerankäyttö on taidokasta ympäri filmin. Valojen ja varjojen leikki on viety välillä äärimmäisyyksiin ja juuri tällainen uskaliasuus elokuvan visuualisella puolella muodostaa vankilamiljöön vaatiman karun tunnelman. Don Siegelin realistinen ohjaus, sekä ulkosalla kuvatut kohtaukset luovat vastapainoa sisätiloissa ikuistutuille, voimakkaille otoksille. Käsikirjoitusta hienosti tukeva leikkaus hioo kaiken täydelliseksi.
Yksinkertaisesti sanottuna Pako Alcatrazista on yksi parhaita Eastwood-filmeistä. Se on vahva, vähäeleinen, ei turhia repliikkejä – ja kaikkien aikojen paras vankilapako-elokuva. Elokuva ei kaadu alle pari tuntiseen kestoonsa ja hallitsee muutenkin kaikki osa-alueet mestarillisesti. Tämä jos joku ansaitsee paikkansa Top-listan kärkipäästä.
