Onnistuneempi kuin kaksi aiempaa osaa, mutta ei yllä vanhan trilogian tasolle.

7.6.2005 17:06

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Star Wars: Episode III – Revenge of the Sith
Valmistusvuosi:2005
Pituus:143 min

Episodi kolmosen myötä koko Star Wars-saaga on jo kasassa. Kaksi edellistä Star Wars-leffaa eivät olleet kovin vakuuttavia esityksiä. Lucas on nähtävästi tajunnut, ettei hänen kaksi aiempaa leffaa miellyttäneet faneja, joten hän otti sitten itseään niskasta kiinni ja panosti tähän enemmän kuin aiempiin osiin. Ei tämäkään silti yllä vanhan trilogian tasolle.

Juonta en viitsi enää selostaa, kun se on jo selostettu miljoonaan kertaan. Mutta nyt juoni on paljon toimivampi ja vakuuttavampi kuin kahdessa aiemmassa osassa. Tarinankuljetus on paljon sujuvampaa kuin aiemmin. Tosin tökkii se tässäkin hieman. Varsin häiritsevää oli elokuvan pomppiva kulku. Välistä on järjettömän nopeita kohtauksenvaihdoksia. Paikkoja vaihdellaan niin nopeasti, ettei hitaampi katsoja välttämättä pysy mukana. Eikä käsikirjoituskaan ole ihan paras mahdollinen. Dialogi ei ole tässä kovinkaan tasokasta. Ja jotkut hahmot jäävät aivan liian etäisiksi, eikä kaikkien taustoja edes valoteta. Tosin vastaavasti jotkut asiat tehdään vähän liiankin selviksi. Ykkönen jo pilasi Voiman mystisyyden tieteellisellä selityksellä. Nyt tässä annetaan liikaa vihjeitä Anakin Skywalkerin mahdolliselle alkuperälle. Muutenkin saagan mystisyyttä uhkaa tuho. Mystinen Star Wars-maailman pitää olla.

Eikä tehoste-puolessakaan kovin pahaa sanottavaa ole. Alussa mennään tehosteiden käytössä vähän liiallisuuksiin, mutta sitten alkaa olemaan jo efektien käyttö hieman hillitympää. Tehosteet eivät sentään varasta huomiotta leffan juonelta ja tarinalta.

Suurin osa hahmoista on kirjoitettu melko köykäisesti. Tosin osa näyttelijäkaartista saa pelastettua huonosti kirjoitetut hahmot. Näyttelijäpuolella pahimmat kompastuskivet ovat Hayden Christensen ja Natalie Portman. Christensen ei ole sentään enää Anakinin roolissa niin pökkelö kuin Kloonien hyökkäyksessä, mutta on hänessä vielä paljon pökkelömäisyyttä jäljellä. Portman ei saa Amidalan hahmoon mitään särmää. Portman vetää koko Amidalan roolinsa sama tuskainen ilme kasvoillaan ja jokainen repliikki tuntuu tuottavan hänelle vaikeuksia. Christensen ja Portman ovat kerta kaikkiaan epäluonnollisia rooleissaan. Tämä tulee parhaiten esille heidän yhteisissä kotauksissaan. Mutta sitten näyttelijätyön helmiin. Ian McDiarmid saa Palpatinen tuntumaan todella häijyltä tyypiltä. Palpatine on suorastaan puistattava hahmo, johon ei mielellään törmää. Myöskin Christopher Lee tekee loistavan roolityön kreivi Dookuna. Harmi vain, että Lee ei kauan leffassa viihdy. Sitten nämä digitaalisesti !luodut hahmot. Kenraali Grievous on todella pirullinen tyyppi rautakeuhkoineen ja neljine valosapeleineen. Harmi vain, ettei hänenkään valkokangasaika ole kovin pitkä. Grievousin hahmoa olisi myös voitu kehitellä lisää. Sitten digihahmoista se positiivisin asia. Ärsyttävän Jar Jar Binksin rooli on todella pieni. Hän vain vilahtaa lopussa, eikä hän lausu sanaakaan.

George Lucas on sanonut, että tästä tulee synkkä ja väkivaltainen leffa. Sitä tämä todellakin on. Sithin kosto on varmaan synkin leffa koko Star Wars-saagassa. Tämä on myös tosi väkivaltainen verrattuna aiempiin Star Wars-leffoihin. Leffan painostavuutta lisää vielä musiikki, joka kyllä sopii tähän.

Ja vielä loppuyhteenveto. Siis osana Star Wars-saagaa Sithin kosto on varsin onnistunut. Tässä loksahtaa kaikki palaset näppärästi yhteen. Mutta sen tasoa kuitenkin laskee elokuvallinen toteutus. Tämä ei elokuvana oikein toimi. Ei tästä siis ihan Paskan kostoa tullut. Tämä on paljon parempi kuin Kloonien hyökkäys ja hitusen onnistuneempi kuin Pimeän uhka. Mutta kuitenkaan ei päästä ihan vanhan trilogian tasolle.

Arvosteltu: 07.06.2005

Lisää luettavaa