Täytyy tunnustaa heti aluksi että olen vampyyrileffojen suuri ystävä. Joku kummallinen viehätys noissa verenimijöissä on. Aina silloin tällöin saralla saa nauttia hyvästä perinteitä kunnioittavasta meiningistä. Blade kuuluu näihin ”uuden polven” vampyyrileffoihin, joista myös on ilmestynyt monia onnistuneita tarinoita joista mainittakoon esim. Near Dark ja Lost Boys.
Nykyaikanakin vampyyreja asustelee joukossamme, tosin vähän matalampaa profiilia pitäen. Tämä mahdollistaakin heidän olemassaolonsa tavallisten ihmisten joukossa. Frost on taas vampyyrien anarkisti, se pahis joka aikoo pistää ranttaliksi ja vallata ihmiskunnan. Blade on taasen vampyyreja metsästävä heppu. Ja Bladen suonissa virtaa osaksi vampyyriverta, jonka ansiosta verenimijöiden bongaaminen on helppoa ja osa ”serkkujen” ominaisuuksistakin on hallussa.
Vampyyritarinoissa perusasetelmat ovat yleensä hyvinkin samankaltaiset. Onnistuminen piileekin yleensä toteutuksesta. No Bladehan on sarjakuviin perustuva vampyyrihahmo ja se näkyy myös leffassa. Pläjäys sortuu pahimpaan. Verellä mässäily ja räiskiminen kuorrutettuna ääliömäisillä tietokone-efekteillä pistää hyvin nopeasti haukottelemaan. Ymmärään hyvin ala-asteen räkänokkia jotka pissivät hunajaa kun verenimijän pää halkaistaan ja lopusta hemmosta syntyy atomeja jotka hetkessä haihtuvat troposfääriin…hohhoijaa!!
KungFua osaava mustaihoinen vampyyri jo itsessään on todellinen neroleimaus. Ja Wesley Snipeshän on oikein saatu pääosaan. Onneksi olkoon Snipes saavutit juuri urasi kulminaatiopisteen! Normaalina pistoolia heiluttelevana ja pahiksia potkivana suunsoittajapoliisina vielä liikuttiin siedettävyyden rajoissa, mutta nyt!! Onko aivan pakko oikein todistaa kuuluvansa finaalissa olevaan pelleosastoon. Veret jatkuvasti rintapielessä irvistelevä Stephen ”American Ninja” Dorff ei myöskään näytä minkäänlaisia kehityksen merkkejä ainakaan älyllisellä puolella. Sääliksi käy, muuta ei voi sanoa.
Yleensä tämä aivokääpiöiosaston tavara menee hyvinkin jakeluun kun ottaa oikean asenteen. Mutta nyt ei oikein jaksa innostua millään. Jo heti alussa oleva vampyyreiden yökerhokohtaus, joka itsessään kertoo koko leffan sisällön on huvittavan kuvottava, tylsä ja huonolla (siis oikesti huonolla) maulla toteutettu. Olisipa silloin tajunnut jo painaa stop-nappulaa…
