Aina Nuoresta kapinallisesta puhuttaessa on ensimmäinen päässä syntyvä muistikuva leffan kuuluisasta julisteesta: veltosti seisova James Dean tuijottaa kaukaisuuteen uhmakkaasti tiiliaidan edessä, kädessään palava savuke. Hui, selkeä huligaani!
Leffassa hankaluuksia niskaansa helposti keräävä Jim Stark (Dean) on juuri muuttanut perheineen uuteen kaupunkiin. Eipä aikaakaan, kun Jim on osallisena riskisissä yhteenotoissa. Erään astetta kohtalokkaamman autokaahauksen myötä Jim päätyy ystävystensä Judyn (Wood) ja Platon (Mineo) kanssa piileksimään, ja siinä sivussa myös kelaamaan elämän kummallisuuksia läpi. Mitenkäs tähän pisteeseen on päädytty?
Nuori kapinallinen oli ilmestyessään varsin kohahduttava leffa. Osittain tositapahtumiin perustuva läpileikkaus nuorten maailmasta tarttui uskaliaasti melko tabuihinkin aiheisiin, kuten nuorten ja aikuisten väliseen ymmärtämyksen kuiluun. Ajankuvana leffaa on äärimmäisen kiehtova tarkastella, ja hyvä niin: muuten leffaa ei välttämättä jaksaisi katsella. Rayn kerronta on kyllä sujuvaa, mutta 50 vuotta vanhat jengitappelut eivät enää hirveästi säväytä. Nykykatsojaa koskettavat siis läheisemmin monet uudemmat nuorisokuvaukset, mutta kiintoisaa katseltavaahan tämäkin on.
Jimistä on saatu mukavan sympaattinen hahmo, joskin itse tykästyin eniten siihen moniulotteiseen tuskailijaan, Platoniin. Näyttelijänä Dean vetää kuitenkin ehdottomasti pisimmän korren, ja komea roolisuoritus jäi valitettavasti miehen viimeiseksi ennen traagista kuolemaa autokolarissa. Kurjana (ja outona) yksityiskohtana mainittakoon, että myös Wood ja Mineo kuolivat seuraavan parinkymmenen vuoden sisällä. Nuoriksi siis tosiaan jäivät nämä kapinalliset.
