Valtikka on elokuva johon on isketty nippu nimekkäitä näyttelijöitä ja se tavallinen ryöstötarina. Oikeastaan ne kaikki ryöstöelokuvan klisheet on taas päästy kasaamaan kaksituntisen ympärille. Ammattilaisryöstäjä, joka siviilissä on aivan jotain muuta, mahdollinen petturi, rakkauselämä ja se viimeinen keikka, joka kaikesta varmistelusta huolimatta on tietenkin riskejä täynnä.
Nimekäs näyttelijäkaarti ei kuitenkaan välttämättä enää takaa mitään. Päinvastoin. Tässäkin tapauksessa esim. Marlon Brandon hilluminen on lähinnä kiusallista seurattavaa. Pois on miehestä karissut se karisma joka hemmoa kannatteli 70-luvun alkuun saakka. Norton ja DeNiro onneksi hoitelevat tonttinsa asiallisesti ja takuuvarmasti. Kuitenkin kun tietää missä kaikessa äijät ovat mukana heiluneet on myös odotukset hieman tavanomaista korkeammalla.
Ryöstöhommat on aina mielenkiintoista ja viihteellistäkin katseltavaa. Jo perusaineksiltaanhan pitäisi saada aikaan juttuun ainakin jonkinasteista jännitettä. No, Valtikassa päästää oikeastaan tunnelmaan vasta puolenvälin jälkeen eikä sittenkään ylletä siihen täydelliseen kiinnijäämisen kauhukliimaksiin, mikä onnistuneissa pako ja ryöstöelokuvissa toimii mielestäni lopullisena onnistumisen mittarina. Jos etsii elokuvalta jotain uutta ja ideantynkää, Valtikalla ei ole mitään tarjottavaa. Perusviihdepläjäyksenä se kuitenkin näyttelijöidensä ansioista yltää keskitason paremmalle puolelle.
