Leffan alussa Kaukoidässä riekkunut diabolinen rikollisnero, tohtori Fu Manchu (Sir Christopher Lee) laitetaan montun täytteeksi ihan pyövelin toimesta ja häntä jahdannut Nayland Smith (Nigel Green) saa juttunsa päätökseen. Koska leffa alkaa roiston teloituksella, on ilmiselvää, että diabolinen rikollisnero Fu Manchu ei ole kovinkaan osaavasti teloitettu ja aikoo itse asiassa tasata tilejä isolla mittakaavalla. Luvassa on jo ajankohtaan nähden hömelösti kirjoitettua, mutta jokseenkin miellyttävästi toteutettua kieroilua ja ryskettä.
Sax Rohmer kirjaili aikaan kaikkien Kaukoidästä saapuvien diabolisten rikollisnerojen alkupisteen, tohtori Fu Manchun. Koska kyseisen hahmon alkuperä on melkoisen puhtaasti hatusta vedettyä huttua ja sitä syntyi yhteensä 13 romaania ihan Sax Rohmerin (hienompi nimi kuin Arthur Henry Ward) toimesta on selvä, että markkinoita oli. Harry Alan Towers tuotti paljon elokuvia ja sovitti Sax Rohmerin kirjoituksia leffan muotoon. Ohjaustyötä hoiti Don Sharp. Nämä molemmat olivat vähemmän suureellisten brittileffojen veteraaneja ja siten ammattitaidon ja teknillisen hienostumattomuuden voi ymmärtää. Onneksi vähemmän suuri budjetti on käytetty tärkeimpiin kohtiin ja mukana on ihan muutamia oikeasti aasialaisen taustan näyttelijöitä, esim. Lin Tang (Tsai Chin) on osaava kätyri.
Nigel Green on peribrittiläisen jäyhä tutkija, joka osaa myös rusikoidakin ja tämä tietysti tietää, kuinka mielettömästi vaarallisen diabolisen rikollisneron kanssa ollaan tekemisissä. Sir Christopher Lee jatkaa tohtori Fu Manchun suureellista traditiota ollen kaikkea muuta kuin Kaukoidästä kotoisin, mutta ukon karisma on erittäin korkealla ja Fu Manchu on todellakin diabolinen rikollisnero, joka ei todellakaan turvaudu brittityöläistaustaisiin satamajätkiin muskelina, sillä se ei ole tyylikästä ja tohtori Fu Manchu on ehdottoman tyylikäs. Toimintapohjaisten pulp-tekstien traditiota noudattaen Tsai Chin on selkeästi ukkorooleja vähäisempi leffan dramaattisen merkityksen suhteen, mutta suoritusta ei muuten voi moittia.
Juonen lähtökohta on melkoisen hömelö, eikä tarina itsessään ole kovinkaan järkevä, mutta leffan tekijöillä on ollut hyvin selkeä päämäärä. Pääasiassa osaava toteutus takaa sujuvan katselukokemuksen. Irlannissa kuvattu ja Lontooseen sijoittuva elokuva, missä britti näyttelee kiinalaiseen vähemmistöryhmään kuuluvaa diabolista rikollisneroa ja ilmiselvästi ottaa työnsä rautaisen ammattilaisen vakavuudella, on hyvin vaikea tuomioida oikeudenmukaisesti. Hienon nimen omaava pläjäys heiluu Kung Pao -kanaelokuvan ja mauttomaksi kärähtäneen kalkkunaleffan välillä, eikä oikein löydä suuntaa. Moinen kaksijakoisuus hankaloittaa oikeudenmukaista tuomiointia, mutta onneksi leffa on viihdyttävä ja kulttuuriarvon puuttuessa viihdearvo on kaikista tärkein.
