Telly Paretta suree 8-vuotiaan Sam-poikansa menehtymistä lento-onnettomuudessa about vuosi taaksepäin. Raskaus aika on myös pistänyt avio-onnen koetukselle mutta siinähän sitä vaan arjen ja murheen keskellä porskutellaan. Välillä istutaan kallonkutistajan pakeilla ja elämä jatkuu muistosisöltöisien poikavainaan tavaroita hypistellen. Eräs ”kaunis” päivä Telly huomaa poikaansa liittyneiden tavaroiden kadonneen. Kaikki valokuvat ja muu poikaan liittynyt sälä onkin tipotiessään. Kaiken kruunuksi oma psykiatri väittää että hänellä ei koskaan ole ollutkaan poikaa ollutkaan. Kallonkutistajan mielestä kaikki on itse sepitettyä ja eräänalinen paranemisprosessi pitkällisestä masennuksesta on alkanut…
Niinikn mielenkiintoiseltä kuullostanut elokuva on ovelasti naamioitu hienon kehystarinan aloittamaksi. Suhteellisen hyvän alun ja keskiosan jaaritteluiden jälkeen elokuvan loppuratkaisu on aivan jotain muuta. Kun varsinaisten juonikiemuroiden vyyhti alkaa selviytyä, voin taata että loppuratkaisun suhteen loksathtaa suu ammolleen katsojalta kuin katsojalta. Eikä todellakaan missään positiivisessa mielessä. Vastaavaa vesitystä ei ole tullut vastaan pitkään aikaan. Jätän spekulaatiot tähän jos joku nyt välttämättä haluaa suoriutua elokuvasta ihan omatoimisesti loppuun asti, en kuitenkaan suosittele.
Leffa on selvästi rakennettu Julianne Moore ympärille. Pääosa budjetista on varmasti satsattu tuon mainion näyttelijättären palkkapussin mukaan. Mallikkaasti hän epätoivoisesta tehtävästään selviääkin, vaikka tällaisen tekeleen tekemisen motiivia voi vain ihmetellä. Sama koskee myös yleensä niin tolallaan olevaa Gary Siniseä. ER:stä tutuksi tullut Anthony Edwards on varmaan vain tyytyväinen kun pääsee main stream-elokuvien kantaan naamailemaan oikeiden Hollytähtien rinnalle.
Kuvamaailma on mukavan synkkää. Alaslaskettu värikylläisyys on sinänsä komeaa katseltavaa. Tummansävyinen kuva ja ihan komea kuvaus eivät vain pääse antamaan elokuvallista nautintoa näinkin ponnettoman tarinan kannalta.
Monet epäloogisuudet olisi valmis antamaan anteeksi jos vain jotain itse tarinallakin olisi annettava. Kun ensimmäiset 40 minuuttia on takana alkaa katsojan loputon piinaaminen todella huonolla elokuvalla. Nyt ei vaan olla kaukana tahattomasta camp-huumorista. Loppupuoli on ihan puhdasta B-luokan sci-fi-rymistelyä, jonka rinnalla huonoimmatkaan X-files -jaksot eivät joudu häpeämään. Huono elokuva.
