Menestyneiden suurelokuvien, kuten Dumbo ja Bambi, jälkeen Disneyn studiot piirsivät vähän pienempien kuvioiden piirrosleffan. Kyseessä on kokonaisuus, joka koostuu neljästä piirroslyhäristä, joiden tarinat kulkevat kertojan äänen siivittäminä. Yhteisenä teemana on Etelä-Amerikan kulttuuriin tutustuminen. Humoristisen kerronnan ohella nähdään piilotettuja opetuksia, minkä vuoksi Saludos Amigos tunnettiin Suomessa joskus aikoinaan myös nimellä Oppitunti. 40-minuuttinen viihdepläjäys ei päässyt siihen samaan hienoon kerrontaan tai koskettavuuteen kuin Disneyn aikaisemmat Lumikki-tyyliset mestariteokset. Kokonaisuus muistuttaakin enemmän TV:lle tehdyn Disneyn ihmeellinen maailma -sarjan jaksoa kuin kokopitkää elokuvaa. Leffa näyttää nätiltä, siihen on selvästi panostettu ja viihdearvo on suuri. Kuitenkin The End -tekstin jälkeen leffa on ohi ja muisti pettää hiljalleen.
Ottaen huomioon teoksen olevan viiden eri ohjaajan väsäämä ja yhdeksän käsikirjoittajan kynäilemä, niin lopputulos on suuriin puitteisiin verrattuna aika pienimuotoinen. Ehkä teoksen tarkoituskin on olla vain pieni hengähdystauko ja mukava välipala Disney-leffojen ystäville. Joka tapauksessa kehyskertomuksessa nähdään dokumenttimaista kuvaa Latinalaisesta Amerikasta, jossa Disneyn luotsaama työryhmä etsii inspistä uuteen elokuvaansa. Kuvat ovat kauniita ja hieman opetusmateriaalin oloisia. Kehystarina on vain kehystarina ja todellisen huomion itselleen nappaavat neljä erillistä piirrosfilmiä.
Ensimmäisessä filmissä Aku Ankka seikkailee Perussa, Titica-järvellä tarkemmin sanottuna. Paikalliseen kulttuuriin tutustuvan turistin matka on maustettu normaalilla Aku-huumorilla. Chilen Santiagon lentokoneiden elämään tutustuttaa elokuvan toinen piirrospätkä, jossa pieni Pedro-kone suorittaa ensimmäisen matkan yli Andien. Matka sisältää tietenkin tyypillistä Disney-huumoria ja pientä jännitystä. Pedron lentoseikkailu on ihan sympaattinen ja vekaroiden mielestä varmasti leffan paras osuus, niin ehkä minunkin. Sen verran klassisia elementtejä on mukana, että kokonaisuus on pienestä kliseisyydestä huolimatta hieno satu. Hessu Hopo hölmöilee filmin kolmannessa osiossa, joka vie katsojat Argentiinaan. Siellä Hessu opettelee paikallisen cowboyn, gauchon, ammattia. Pläjäys tuottaa ihan kivat naurut ja hymynpoikaset, että kokonaisuuden päättävä neljäs osio tuntuu aika tylsältä, vaikka siihen on selvästi eniten luotettu. Brasilialaiseen musiikkiin ja kulttuuriin tutustuttaa Aquarela do Brasil -lyhäri, jossa Aku Ankka tapaa ystävänsä José Cariocan ensimmäistä kertaa. Pätkä on ihan kivaa musiikillista piirrosjuhlaa, joka tunnelmaltaan viehättää mutta ei kerronnaltaan nappaa.
Teokseen on selvästi panostettu ja nykylastenfilmien tasoa korkeammalle Saludos Amigos selvästi pyristelee. Lämmin huumori on yhdistetty mainiosti valloittaviin tarinoihin. Leffa tuntuu kuitenkin lyhkäisyydessään kaikin puolin jonkinlaiselta välityöltä. Miinusta antaa myös hieman liikaa selittelevä kertoja, mikä antaa vähän liikaa opetusvideomaista mielikuvaa. Klassisesta ja vanhasta Disneystä pitävät heput saavat varmasti mahansa täyteen nauttiessaan tästä vaietusta Disneyn ”kuudennesta klassikosta”.
