Konkistadori (Jackman) 1700-luvulla etsii Espanjan pelastavaa elämänpuuta, tähän hetkeen sijoittuvasti lääkäri (Jackman) yrittää löytää parannuskeinoa kasvaimen kukistamiseksi ja mystinen avaruusmatkailija (Jackman) koittaa ratkoa ikuisen elämän arvoitusta. Jokaisen eri aikaan sijoittuvan osan yhteisenä nimittäjänä on läheisen ihmisen pelastaminen.
The Fountain ei ole helppo elokuva. Uskontoa, myyttisyyttä, historiaa ja sci-fiä yhdistävä teos vaatii katsojalta täydellistä keskittymistä elokuvaan. Kun leffan alkuosan jälkeen on omaksunut meiningin, ei tarinaan uppoutumisessa ole vaikeuksia. Lähikuvien vaatima tarkka näytteleminen ja mielikuvituksellinen kuvamaailma pitää siitä huolen. Eikä musiiikkiakaan voi tässä tehtävässä väheksyä. Leffan loputtua tuntuu kuin musiikki olisi ollut se päällimmäinen elementti ja töllöstä tulvinut kuva olisi ollut vain äänien kuvittajan ominaisuudessa. Voisi kuvitella että leffa olisi helposti voinut mennä sekametelisopaksi, kun näin montaa eri osasta sci-fistä historiaan yhdistellään. Näin ei käy vaan vaikeakin elokuva limittyy kokonaisuudeksi jonka lopputuloksena on kummallisen rauhallinen tunne. Taitaa Aronofsky olla aika seppä.
Jackman ja Weisz ovat kaikkiin aikoihin sijoittuvien osasten keskipisteessä. Takaumien ja ydintarinan aikana käy selväksi lopullinen yhdistävä teema ja sen omaksumista helpottaa samojen näyttelijöiden käyttö. Lähikuvia käytetään paljon ja niissä näkyy jokainen harkittu silmän räpsäyskin, mutta silti kuvat ovat visuaalisesti todella hienoja, samoin kuin laajemmatkin kuvat. Näyttelijätyö on pätkittäisen esittämisen vuoksi enemmän yksittäisten kuvien rakentamista kuin tarinan kuljetusta.
Tarinana The Fountain ei ole tämän katsojan napakymppi-osastoa, mutta kun alun vastasinnistä pääsee irti, niin leffa palkitsee. Vaikeaa elokuvaa on vaikea kuvata sanoin, mutta ehkä hypnoottisuus ja kuvitettu sinfonia voisivat olla sinne päin. Rakkaustarinaksi en tätä pääteemasta huolimatta luokittelisi, vaan pikemminkin fantasiaksi.
DVD:n extroista selviää tämän elokuvan tekotarina. Tässä tapauksessa 7-osainen kertomus on vaiheistettu kuvausjaksojen ja lokaatioiden mukaan. Siitä selviää myös että Hollywoodin ukkelit määrittelivät kuvaukset ensin Australiaan ja kun lavasteita oli jo rakennettu tolkuton määrä ja avustajia palkattu toinen mokoma, niin samat Hollyvieterit lopettivat koko tuotannon. Lavasteet huutokauppaan ja ohjaajalle sarvi päähän. Mutta Aronofsky ei antanut periksi vaan puolitti budjetin ja teki yksityisillä rahoilla leffan. Visiota ja sitoutumista.
