Natasha (Björklund) karkaa omista häistään. Samaan aikaan kun äveriäs ukkopaha jää alttarille odottamaan, eräs amerikkalainen muusikko – eilisen tähdenlento – Tom (Thomas) lähtee heittämään viimeistä keikkaansa Venäjälle. Tom ja Natasha törmäävät toisiinsa, ja molempien matka muuttuu romanttiseksi pakoretkeksi.
Mika Kaurismäen Honey Baby on Antiikin Orfeuksen ja Eurydikeen myytin innoittama rosoinen road movie. Legendan mukaan Orfeus nouti rakastettunsa kättä omakseen aina manalasta asti. On ollut kieltämättä nätti ajatus sijoittaa moinen idea nykymaailmaan, ja kyseisen avainkohtauksen osalta Kaurismäki on onnistunut varsin hyvin. Honey Babyn vika onkin siinä, että tuota avainkohtausta edeltävä kuvamateriaali on enimmäkseen roskaa.
Päähahmot ovat mielikuvituksetonta peruskauraa; itseään myyv… etsiskelevä naikkonen, kulahtanut rock-tähti sekä menneisyyden ote. Toteutus töksähtelee pahasti etenkin alkupuolella. Dialogi on latteaa ja turha voice-overin käyttö vahvistaa etenkin Tomin epäuskottavuutta. Ei moista oikein sarkasminkaan piikkiin enää voi laittaa. Kuvaa hidastellaan toisinaan tarpeettomasti, jolloin jännityskohtauksista katoaa tenho. Parissa unikohtauksessa leikitään muka surrealistia – hah! Ympäristöt ovat tosin komeita, etenkin loppua kohden.
Kaksi pojoa hyvästä idiksestä sekä Irina Björklundin ja muutaman sivuhahmon passelista suorituksesta. Kokonaisuutena Honey Baby on liian epätasainen, oikeat ladut löytyvät vasta leffan viimeisellä kolmanneksella. Mikan olisi pitänyt saada näillä aineksilla kasaan parempaa.
