Lottovoittaja UKK Turhapuro on ainakin itselleni ehkä se kaikkein legendaarisin Uuno. Tässähän nähdään kuinka heppu iskee vaimonsa nerokkaasti seisomalla kalliin mersun vieressä, kaikki jalokivennäiset sisällä ja silleen. Naimisiin kun jouduttiin niin sitten onkin kaikki keinot käytettävä, jotta pääsee baariin. Ikimuistettavimmista Uunon keinoista lienee äkillinen valuuttakramppi käteen. Kättä pitää sitten rokottaa rautakangella ja sen seurauksena onkin nyrkissä sekä rahat että kanki.
Nuo edellämainitut seikat ovatkin vasta alkulämmittelyä leffan pääteemalle eli lottovoitolle. Uunolla sattuu olemaan tismalleen samat numerot kupongissa kuin mitä radiossa luetellaan ja siitähän se sitten lähttee, tai ei lähdekään koska penniäkään ei ole näköpiirissä. Onneksi paikalle sattuu herra Tossavainen, joka rahoittaa Uunon jetset-tyylisen elämäntavan. Jos ei sataa tonnia mene tunnissa niin sitten ei ole yksinkertaisesti hauskaa. Uuno saa appiukonkin nöyristelemään rahan edessä. Jottei kaikki olisi turhan selvää ja onnellista niin sitten arvotaankin moneen otteeseen että onko lottokuponkia palautettu vai ei ja siitähän seuraa kaikennäköistä hässäkkää ja väliin varsin agressiivisiakin tunnepurkauksia lähipiirissä.
Edellinen Uunohan oli löytänyt jo tiensä suomalaisen leffakansan sydämiin. Mikäpä olisikaan parempaa kuin jatkaa ukon toilailuja tämän tyylisellä aiheella tässä lottokansan luvatussa maassa. Uuno jatkoi tälläkin pläjäyksellä puolen miljoonan leffakatsojan tahtia. Tämä on itselleni tosiaan se The Uuno vaikka jotenkin lopussa taisi ideat tyrehtyä miten leffa kannattaisi päättää. Ainakin se katsojasta siltä vaikuttaa.
