Linnut lienee Alfred Hitchcockin tunnetuimpia leffoja. Tämä on niitä elokuvia, joista jokainen on varmasti kuullut puhuttavan. Kuuluupa tämä myös Hitchcockin parhaimpiin leffoihin. Tämän jälkeen alkoikin hänen elokuvien taso hieman laskemaan, vaikkei tämänkään jälkeen häneltä huonoja leffoja tullut.
Juoni on melko yksinkertainen, mutta se kyllä nappaa hyvin. Melanie (Hedren) on matkalla erääseen pikkukylään. Siellä alkavat sitten linnut käyttäytymään melko väkivaltaisesti ihmisiä kohtaan.
Kyllä sitä joskus osattiin kauhua tehdä. Kun ennen 1990-lukua tehtyä kauhua vertaa nykyiseen, niin huomaa kyllä laadullisen eron. Tässä ei tunnelmaa yritetä luoda verenvuodatuksella, vaan tunnelmaa kehitetään pikkuhiljaa. Tähän tyyliin kuuluisi kauhua tehdä. Linnuissa tunnelma kehittyy elokuvan edetessä yhä piinaavammaksi. Jännitys säilyy todellakin loppuun asti. Jo lintujen näkyminen ruudulla on karmiva näky. Ne kerääntyvät puhelinjohdoille ja leikkikenttien telineille ja vaikuttaa siltä, että ne vain odottaisivat hyökkäyskäskyä. Jännitys alkaa olemaan jo niin tiheää, että sitä voisi leikata lihaveitsellä. Vaikka elokuvasta löytyykin jännitystä, niin pelottavimmasta päästä tämä ei ole.
