Peter Pan on varmaan monille tuttu hahmo lastenkirjoista. Hän oli poika, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi ja eleli Mikä-Mikä-Maassa. Peter Pan on kuitenkin kasvanut aikuiseksi. Nyt hän (Williams) on nimeltään Peter Banning ja hän on uraansa ajatteleva ja perhettään laiminlyövä ison firman lakimies. Peter on myös unohtanut menneisyytensä, mutta menneisyys ei ole kuitenkaan unohtanut häntä. Kapteeni Hook (Hoffman) on palannut ja siepannut hänen lapsensa. Nyt Peter joutuu takaisin Mikä-Mikä-Maahan pelastamaan lapsiaan.
Steven Spielberg on saanut varsin hyvin kuvattua mahdollisuutta, että Peter Pan voisi kasvaa aikuiseksi. Elokuva onkin toteutettu hienosi. Sadun ja todellisuuden maailma menevät hienosti ristiin. Myös seikkailuhenkeä on saatu hyvin mukaan. Myös käsikirjoitus on erittäin toimiva. Spielbergin vakiosäveltäjä John Williams on saanut tähän todella hyvän musiikin aikaiseksi.
Eipä näyttelijöistäkään pahaa sanottavaa ole. Robin Williams (Hyvää huomenta, Vietnam) on tässä todella hyvässä vedossa. Dustin Hoffman (Sademies) tekee loistavaa työskentelyä kapteeni Hookina. Bob Hoskins (Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?) tekee myös loistavaa työtä Hookin kakkosmiehenä, Smeenä. Huomaa selvästi, että Hoskins on melko aliarvostettu näyttelijä. Hän ei usein saa hyviä elokuvia. Helinä-keijua näyttelevä Julia Roberts (Notting Hill) ei tällä kertaa pääse ärsyttämään.
Mutta elokuva kompastuu joihinkin seikkoihin. Ensinnäkin Hook on aivan liian pitkä elokuva. Turhapäiväisiä kohtauksia on aivan liian paljon. Pituutta olisi saanut karsittua melko hyvin. Tähän on myös pyritty saamaan huumoria väenväkisin mukaan. Esimerkiksi Smeen touhuilu stand-up-koomikkona laivan kannella ei oikein vakuuta. Eivät kaikki huumorikohdat toki huonoja ole, mutta liika on liikaa.
