Lähitulevaisuuden Japani on romahtamispisteessä. Anarkia ja mellakat on arkipäivää, koululaiset boikotoivat koulua ja aikuisten arvovaltaa. Vallanpitäjät ovat jo lähes paniikin partaalla, kunnes he keksivät BR-toiminnon. Valitaan arvalla yksi luokka ja kidnapataan autiolle saarelle. Siellä heidät aseistetaan ja laitetaan teurastamaan toisiaan. Vain yksi pääsee kotiin.
Kuvittelenko, vai suhtautuvatko japanilaiset graafiseen väkivaltaan jotenkin avoimmin kuin länsimaalaiset? BR:ssä on hurmetta ja väkivaltaa kymmenen jenkkileffan edestä. Siinäpä se tuntuu olevan. Olen käsittänyt elokuvan olevan jonkinlainen yhteiskuntakriittinen teos, mutta sitäpä seikkaa en huomannut kaiken kuoleman keskellä. Loppuvaiheissa elokuva lässähtää melkoisesti shokeeraavasta pelin alusta.
Itse kisa onkin varsinaista nähtävää: aina oppilaan kuollessa tämän nimi ja numero sekä luku jäljelläolevista antaa kuvaa jostakin irvokkaasta survival-sarjasta. Elokuvan olisikin pitänyt keskittyä enemmän kilpailuun kuin muihin mielestäni vähemmän oleellisiin seikkoihin. Tietenkin oppilaiden keskeiset kaunat ja ystävyyssuhteet tekevät heistä inhimillisempiä, mutta saippuasarjan asteikolla.
Näyttelijöistä täytyy antaa pisteet siitä, että teinit ovat oikeita teinejä eivätkä jenkkien kolmekymppisiä mukanuorisoa. Ikävä kyllä tämä seikka näkyy roolisuorituksen tasossa. Mutta tarvitaanko paljoakaan näyttelytaitoa lyödäkseen jotakuta kirveellä? Elokuvan ehdottomasti onnistuneimman työn tekee näyttelijäohjaaja “Beat” Takeshi, joka esittää pelinjohtajaa jäykän karismaattisesti. Saisivat näyttelijänalut hyvin mallia. Myöskin eräs oppilaista, nimeltään Kiriyama tekee loistavan suorituksen mykkänä tappajana. Hän ei todellakaan päästä minkäänlaista ääntä suustaan!
Visuaalisesti ja teknisesti elokuvassa ei ole moitittavaa. Mutta sisältöön ja sen merkitykseen olisi saanut panostaa melkoisesti. Toivottavasti Battle Royale 2 avautuu katsojilleen paremmin, mikä on minusta hyvin todennäköistä.
nimimerkki: Jumikuppa
