Charmant on saanut aikaiseksi melkoisen sillisalaatin, joka koostuu hämärästä huumorista ja moottoripyöristä.

12.8.2007 18:50

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Iron Horsemen
Valmistusvuosi:1995
Pituus:78 min

Kirjastosta löysin kauan kaipaamani Iron Horsemenin DVD:nä. Kyseessä onkin jokseenkin erikoinen elokuva. Gilles Charmant on saanut aikaiseksi melkoisen sillisalaatin, joka koostuu hämärästä huumorista ja moottoripyöristä.

Juonellisesti leffa ei turhia luuloja herätä. Bad Trip -niminen heebo ajautuu vaikeuksiin prätkäjengin kanssa. Kyseessä on USA:n pahamaineisin jengi, jonka jäsenet kutsuvat itseään ”kannibaaleiksi”. Tälle porukalle ei urputeta, tai muuten voi hyvinkin helposti päätyä pataan ja lounaaksi. Tarinassa on myös ripaus romantiikkaa, mutta se jää pintapuoliseksi raapaisuksi.

Vaikka elokuva ei juonellaan paljoa lupaile, lunastaa se suuria lupauksia loistavilla roolisuorituksilla. Kari Väänänen on uskomaton jengin pomona. Hahmoille on annettu hienoja nimiä. Darling (Väänänen) ja Genghis Khan (Kuosmanen), nämä nimet ovat jo niin hilpeitä, ettei muita tarvitse luetella. Jim Jarmuschin cameo-rooli on myös herkkua kaikille faneille. Jarmusch vastaakin elokuvan cooleimmasta roolista.

Iron Horsemenin tapahtumat sijoittuvat jonnekin päin Amerikkaa. Siltä se ei tosin näytä. Koko leffa on ilmiselvästi kuvattu Suomessa, mutta se ei haittaa. Se nostaa vain elokuvan camp-arvoa. Kuuset ja männyt taustalla ovat jokseenkin huvittavaa katsottavaa. Puhumattakaan punaisista tuvista ja perunamaista. Hiekkatietkin ovat kuin jokaisen tuntemia mökkiteitä.

Prätkät ovat hienon näköisiä, vaikka budjetti on selvästi ollut pieni. Varusteet ovat kaikilta osin hienoja. Eikä tällä osa-alueella löydy mitään ruikuttamisen aihetta. Iron Horsemenia voi suositella kaikille, jotka pitävät erikoisista leffoista ja varsinkin Biker-leffoista.

nimimerkki: Tumppimies

Arvosteltu: 12.08.2007

Lisää luettavaa