Sarjakuvaan perustuvan Blade-elokuvasarjan ensimmäinen osa on puhdasta viihderoskaa alusta loppuun, niin kuin kaikki sarjan kolme osaa. Aineksia parempaan olisi ollut, mutta etenkin loppupuolisko tarjoaa todellisen antikliimaksin, joka on kuin kosketuspinta tahattomaan camp-tyyliin.
Wesley Snipes vampyyrintappajana on toki cooli heitellessään one-linereitaan, mutta paljoakaan muuta todellista viihdearvoa on leffasta vaikea löytää. Useat kohtaukset naurattavat enemmän kuin ihastuttavat. Jo alussa on selvää, ettei tätä tekelettä voi tosissaan ottaa ja kieli poskella Stephen Norringtonin ohjaustyötä täytyy tarkasteleekin.
En tiedä, kuinka uskollisesti Bladen juoni on sidoksissa sarjakuvan tarinaan, mutta mielestäni vampyyrien maailmanvalloitusaikeet vetävät punaisen langan kliseisesti väärän mittapuun konteksteihin. Ikivanha profetia ja Yhdysvalloissa sijaitseva outo temppeli ovat suoraan sanoen täysin hanurista pudottaen elokuvan keskivaihella ajatellun toisen arvosanatähden pois pelistä kokonaan. Näin ollen jäljelle jää vain yksi tähti, mikä on omalta osaltaan harmillista – Bladessa kun olisi ollut aineksia parempaan ja näyttävämpään tulokseen.
