Tositapahtumiin perustuva Sydämen soinnut kertoo intohimosta musiikkiin. Roberta Guaspari (Meryl Streep) on miehensä kanssa eronnut viulunsoitonopettaja ja yksinhuoltajaäiti. Töitä tulee ponnistelujen jälkeen New Yorkin Harlemissa sijaitsevasta koulusta, mutta penskoja ei viulunsoitto juurikaan kiinnosta. Roberta saa taistella niin opettajakunnan, oppilaitten kuin omien ihmissuhteidensakin kanssa.
Pääosanäyttelijä on rooliinsa uskottava, ainahan se Meryl osaa kerätä puolelleen sympatiapointseja. Suurimmassa osassa kastia ei ole mitään häikkää, tosin muutamat lapsinäyttelijät ovat melko kamalia. Klassinen musiikki on tietenkin miellyttävää kuultavaa, eikä filkan toteutuksessa muuten ole mitään vikaa.
Elikkäs päällisin puolin kaikki on ookoo, mutta miksi Guasparin tarinasta tehtiin näin ennalta-arvattava leffa? Alusta asti rainan juonenkulku on liian selvä, eikä mitään katsojalle mullistavaa tapahdu. Pöh. Ja kun näitä “opettaja, joka rikastutti kaikkien elämää ja löysi samalla omansa”-filkkoja on valmiiksikin jo niin paljon, jättää raina liian vaisun maun.
Sydämen soinnut on nätisti tehty, mutta se ei tarjoa mitään uutta. Kun kiinnostavampiakin musiikkiaiheisia pläjäyksiä on tarjolla, ei leffaa kannata katsoa kuin telkusta tylsänä päivänä.
