Ällötystä ja huumoria löytyy sopivassa suhteessa.

18.5.2006 13:12

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Cannibal! The Musical
Valmistusvuosi:1996
Pituus:90 min

Vuonna 1996 tapahtui kummia. Tuntematon parivaljakko, Trey Parker ja Matt Stone, päätyi kovan luokan roskaleffatuotantoyhtiön, vihatun ja rakastetun Troman raihoittamina tekemään ensimmäistä filmiään, josta ei nyt ehkä mikään kaikkein tavallisin tulisikaan. Kyseessä oli kannibalismi-aiheinen komedia, jota siivittivät Parkerin itse säveltämät musiikit! Pian nämä miehet löivät itsensä läpi ja nykyään he ovat laajalti tunnettuja ilkikurisesta huumoristaan ja TV-sarja South Parkistaan, mutta vaikka tämä (kirjoitushetkellä) noin kymmenen vuotta vanha elokuva saattaa tuntua unohtuneelta, on se silti pitänyt pintansa Parkerin ja Stonen fanien keskuudessa. Ja nyt tämä räävitön ”klassikko” saapui myös minun postilaatikkooni ja arviointi voi alkaa.

Cannibal! The Musical kertoo siis aiheelleen varsin tyypillisen tarinan miehestä, joka tuomitaan harjoittamastaan kannibalismista, mutta jolla oli toiminnalleen selvät syyt. Hänen retkikuntansa eksyi reitiltä ja pian ruoka oli loppu… Ainoa keino pysyä hengissä/järjissään oli rakentaa lumiukko tai pistää kuollut toveri poskeensa. Siinä sitten lauletaan ja tanssitaan reippaita retkilauluja ja katsotaan, miten ruoka maistuu.

Juoni ei siis ollut kovin erikoinen, mutta toteutus oli. Ei voi kiistää, etteikö kannibaaliaiheinen komedia-musikaali olisi tuntunut alusta asti mielenkiintoiselta (taas niitä leffoja, joihin tutustuin ensi kerran täällä tykissä) ja olin kuullut elokuvasta niin paljon hyvää, joten katsomista ei voinut enää sivuttaa. Ehkä jopa liiankin hyvää, sillä mielestäni elokuva ei kuitenkaan ole läheskään niin hauska, kun olin ehkä odottanut, mutta riittävästi se pystyi silti minuakin naurattelemaan ja kokemuksesta jäi positiivinen fiilis.

Ohjaustyö on tekemisen olosuhteet huomioon ottaen melko hyvin onnistunutta. Elokuva rullaa mukavasti eteenpäin ja ällötystä ja huumoria löytyy sopivassa suhteessa. Huumoripitoisuus on korkea ja elokuvassa leijuu kokoajan tietynlainen amatöörifiilis, jota olisi mielestäni saanut olla enemmänkin! Mutta ihan hyvä tämä näinkin on ja elokuva onnistuu olemaan samalla vinksahtanut, ”asiallinen”, että räävittömän hauska. Ja viihdyttävä se myös on, mikä onkin Troman elokuvien elinehto.

Näyttelijät ovat lähinnä amatöörejä, mutta hahmot ovat hauskoja. Erityisesti mormonipappi ja alati epäselvästi puhuva kaivostyöläisen poika ovat täysiä kymppejä. Itse päähenkilöstä, Alfred Packer jää ehkä turhan vaisuksi huumorin suhteen, mutta draamallisesti hän on rakennettu moitteettomasti. Reportteri Polly jää melko ohueksi, mutta paljon kuva-aikaa hänelle ei ole suotukkaan. Hahmot ovatkin elokuvan parhaita puolia.

Suurta osaa elokuvasta näyttelevät myös hauskat rallatukset, joita käsittämättömän huonolaatuisessa DVD:ssä ei ole viitsitty edes suomentaa, mutta englannin kielentaitoni on sen verran hyvä, että mukava niitäkin oli kuunnella. Erityisesti ”Let’s build the Snowman” jäi päähän kummittelemaan ja ”Hang the Bastard!” nauratti. Yksi tylsempi, Pollyn laulama kappale olisi voitu sisällyttää poistettuihin kohtauksiin, sillä kohtauksessa ei ole juonen kannalta mitään kovin merkittävää, eikä Alfredin hituri ”When I was a top of you” tuntunut oikein sopivan perusilmeeseen, mutta ne on helppo antaa anteeksi kokonaisuuden ollessa näinkin hyvä.

Kokonaisuutena Cannibal! The Musical on mielenkiintoinen ja hauska komedia, joka viihdyttää takuuvarmasti ja Parker/Stone -faneille se on ”must see”. Omaperäinen toteutus yksinkertaisesta juonesta on esimerkillistä ja samanlaista rohkeutta toivoisi monilta nykykomedioilta. Mikäli tälläinen huumori on lähellä sydäntäsi, katso ihmeessä ja nauti. Ei loppujen lopuksi kovin tromamainen, sillä ällöttävää vakivaltaa elokuva ei alun jälkeen juuri sisällä (toki muutama hieno tehoste löytyy), sen kummemmin kuin seksiä tai tissejäkään, mutta päätarkoitus on sama ja tämän voikin siksi laskea parhaiten onnistuneisiin Troma-filmeihin. Hyvä komedia joka tapauksessa, vaikkei täydellinen olekaan.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Arvosteltu: 18.05.2006

Lisää luettavaa