Hopeanuoli (1986)

Upea klassikko joka säilyy varmasti ikuisesti muistoissamme.

HUOM! Arvio saattaa sisältää häiritseviä spoilereita, mutta koettakaa kestää.

Vuoren varmasti kaikkien aikojen klassikko Ginga: Nagareboshi Gin oli ja on vieläkin yksi Anime-genren suurimpia helmiä vaikka tuosta genrestä en ole pitänyt kuin Rai - luolapojasta ja tästä. Tämä Yoshihiro Takahashin saman nimiseen mangaan perustuva aikoinaan Japanissa pyörinyt TV-sarja tunnetaan myös ulkomailla Silver Fangina ja sekä täällä suomessa Hopeanuolena. Se oli aikoinaan menestys ja voin todeta sen olevan yhäkin. Kaikki muistavat varmasti Hopeanuolen ainakin niistä 90-luvulla julkaistuista 4 VHS:stä joista oli ikävä kyllä jouduttu leikkaamaan yli puolet koko sarjasta sen väkivaltaisuuden vuoksi, jotta perheen pienemmätkin voisivat sitä katsoa. Mutta nyt alkuperäisen nähneenä voin todeta, että on sarjasta leikattu myös jotain erittäin tärkeitä kohtia pois, olipa ne väkivaltaisia tai sitten ei. Joka tapauksessa Futurefilm meni useiden pyyntöjen innoittamana julkaisemaan tuon aidon ja leikkaamattoman Hopeanuolen DVD-boksina. Futurefilm ei ole koskaan tehnyt mitään laadukasta DVD-leffaa ja tämä ei tee poikkeusta: tekstitysvirheitä, ei extroja jne., mutta Hopeanuolen fanien olisi silti syytä olla kiitollisia tästä sydämmellisesä kulttuuriteosta.

Jaksoilla onkin pituuta yli 8 tuntia, joka saattaa pelottaa leffamaratooneja harrastavia. Myös DVD-boksin hinta oli ilmestyessään sitä luokkaa, että hampaiden kiristys lisääntyi enemmän ja lompakko tutisi kauhusta. Siksi itse näin parhaaksi odottaa ainakin vuoden, että kyseinen boksi halpenesi edes jonkun verran. Vain 10 euroa se halpeni viime vuonna, mutta onhan se parempi kuin ei mitään.

Pidettyäni Hopeanuoli maratoonin olo oli mitä kummastuttavin ja en tiennyt sitten oliko se nostaginen, hämmästynyt vai väsynyt pitkän TV:n tuijottelun jälkeinen mielentila. Kai se sitten oli niitä kaikkia.

Yritän nyt jotenkin kertoa omin sanoin juonen: Japanin lasketteluvuoristojen juurella syntyy talvella pieni hopearaitainen karhukoiran pentu. Daisuke poika nimeää se Hopeanuoleksi ja haluaa välttämättä näyttää sen pennun isälle Rikille. Riki on metsästäjä Gohei Tagedan karhukoira ja he ovat juuri pelastamassa vuorella hiihtäjää todella häiriintyneeltä villikarhulta Akakabutolta. Hopeanuoli näkee, kun Akakabuto tappaa sen isän ja muistaa sen hyvin ja vannoo kostoa karhulle. Hieman vanhempana se kohtaa villikoiralauman, joka kerää ympäri Japania vahvoja koiria taisteluun Akakabutoa ja muita vuoren karhuja vastaan. Hopeanuoli liittyy laumaan ja alkaa yhdessä muiden koirien kanssa etsiä lisää koiria suureen taisteluun.

Levy 1:
Ensimmäisessä levyssä tutustumme Hopeanuolen syntymiseen ja alkavaan lapsuuteen ja siihen miten avuttomat ihmiset yrittävät tappaa yksisilmäistä jätiläiskarhua Akakabutoa. Ensimmäisessä levyssä piirrostaito on melko hyvää vaikka sekin hieman heittelehtii joissakin kohdissa. Ainoastaan ääninäyttelijöillä tuntui olevan hieman homma hakoteillä, mutta onneksi se luonnistuu paremmin toisissa kiekoissa. Gohein Hopeanuolen koulutus saattaa olla ärsyttävää koiraystäville, mutta niille, jotka erottavat oikean maailman TV:n maailmasta tuo uppoaa aivan varmasti. Ja kannattaa muistaa, että jos aikoo katsoa Hopeanuolta niin varautukoon epärealistisuuteen. Ykköslevyssä tapahtuu ehkäpä koko boksin järkyttävimmät tapahtumat mm. * SPOILAA! * Akakabuton pentu hyökkää ihmisten mökkiin.

Levy 2:
Toisessa levyssä ihmisten pelkuruus karhuja kohtaan vain lisääntyy, kun muun alueen karhut tulevat vuorille eikä tilannetta rauhoita se, että on se kevään aika kun Akakabuton klaani erää talviunilta. Hopeanuoli onkin jo hieman varttuneempi ja Daisuken kanssa he kohtaavat metsässä villikoiralauman joka herättää Hopeanuolen uteliasuude ja hän palaakin lauman luo yhdessä kylän toisen metsästäjän koiran Johnin kanssa. Hopeanuoli huomaa lauman johtajan muistuttavan paljon hänen isäänsä Rikiä, mutta johtaja ei osoita minkäänlaista tuntemusta häneen. Hopeanuoli lähtee 1, 2 ja 3 joukkueen matkaan keräämään koiria. Saa huomata jo ensimmäisiä huonoa piirtäjien taitoa, mutta tosin kuin edellisessä niin tässä levyssä änninäyttelijät tekevät mallikasta työtä vaikka Daisuken äänen kuuleminen lähinnä vain ärsyttää. Tosin tässä levyssä on hieman ehkä hidastemoisuutta ja juonenkin laatu niin ja näin, mutta kyllä tämän katsoo kuin muutkin.

Levy 3:
Kain kolme veljestä ovat liittyneet Hopeanuolen joukkoon, joka toi heille ainakin 100 koiran voiman. Seuraavana veljeksien pitäisi hoitaa asiansa Moss nimisen Sumuvuoren johtajakoiran kanssa. Hiukan on piirrustustaso noussut kakkosesta vaikka vieläkin olisi parantamisen varaa. Ääninäyttelijät tekevät suht' asiallista työtä taas, mutta äänistä ei kyllä helposti eri hahmoja erota. Tässä juonenkulku toimii ja yllättävät käänteetkin juonessa ovat todella mukavia. Taso on nousemassa minkä huomaa.

Levy 4:
Hopeanuolen joukut olivat väärinkäsityksen takia joutuneet Iga-ninjakoirien myrkyttävään ansaan ja Igat lähtivät etsimään vastamyrkkyä viholliskoirien Kogien alueelta jossa he jäivät ansaan. Hopeanuolen ystävä John on myöskin palannut mukaan kuvoihin mukanaan viesti lauman johtajalta. Hän kertoo Akakabuton värvänneen itselleen melkein oikean karhuarmeijan olisi kohta taistelun aika. Nyt on piirtäjillä täysin homma hoidossa, että siitä ei ole paljon moitittavaa kuin ehkä jossain levyn laiva-kohtauksesta jne. Iga- ja Koga- sekä kraateri-kohtaukset ovat ovat varmaankin tämän levyn parasta antia jos haluaa huikean hienoa animea nähdä. Yllättäviä käänteitäkin tapahtuu hyvin samaisissa kohtauksissa.
Ääninäyttelykin toimii jälleen mallikkaasti joten siihen tuskin tarvii enää sen kummemmin takertua.

Levy 5:
Hopeanuolen lauma lukumäärä vain kasvaa ja koirien kokoontuessa johtajan eteen heidän määränsä on lähes 1000. Akakabuton rakentamaa neljä karhulinnoitusta varten koirat muodostavat 4 joukkuetta kutakin linnoitusta kohden. Lopulta heidän täytyisi kohdata itse Akakabuto...
On sanomattakin selvä, että tämä levy on koko boksin loistavin huolimatta piirtäjien laiskuudesta mm. Madaran taistelu -kohtauksessa. Ne unohtuvat kyllä helposti sillä piirtäjät ovat panostaneet todella paljon kahteen viimeiseen jaksoon jotka ovat todella hienoa katseltavaa. Kaikki muutkin mainitsemani asiat (ääninäyttely jne.) toimivat myös hyvin.
Mutta jo manitsemani Madaran linnoituksen taistelu -kohtaus on kyllä niin rumaa työtä piirtäjiltä, että sietäisi hävetä. Se pilaa hiukan tämän levyn tasoa, mutta silti tämän osoittautuu parhaimmaksi näistä viidestä.

Loppujen lopuksi Hopeanuoli iskee täysillä sydämeen (minulla ainakin) ja vaikka se tärkein homma eli piirrustustaso heikkeneekin vähän väliä niin saa etsiä kauan tätä parhaammpaa animaatiota. Jokaisessa levyssä on vikansa ja loistavuutensa,mutta yksi asia on toiminut mestarillisesti jokaisesa levyssä: Musiikki. Se on niin upeaa, että saa ihan kylmät väreet kulkemaan iholla ja saa katsojansakin niin haltioituneeksi, että melkein muut huonot puolet unohtuvat koko tohinassa. Täytyy jopa minunkin myöntää, että en ole ikinä nähnyt niin koskettavaa elokuvaa joka saisi minut liikuttumaan ihan kyyneleet silmissä, mutta Hopeanuoli pystyi siihen. Niin koskettava se on kun vaan on. Mutta kyllä Hopeanuolella on vikansakin. Jo alussa mainitsemani epärealistisuus. Mm. karhujen koolla liioitellaan todella paljon. Missäs päin maailmaan oikein näette kerrostalon kokoisen karhun? Myös puusta puuhun lentävä Hopeanuoli saa jonkilaista ihmettelyä nousemaan ajatuksiin, mutta joitakin tosiperäisiä seikkojakin on mukana. Vaikka viimeiset taistelukohtaukset meinaavat mennä hiukan överiksi, silti se oli upea. Hienoa, todella hienoa. Kaikista näistä typeristä asioista huolimatta Hopeanuolta rakastaa jos osaa yhtään antaa mielikuvitukselleen valtaa päättää siitä. Minä tajusin ja pidin jo poikasena niistä ärsyttävästi dubatuista VHS:stä joten voi vain arvata mitä pidän itse leikkaamattomasta. Todella uskomattoman hieno kokemus joskin maratoonina tätä ei ehkä välttämättä kannata katsoa. Upea klassikko joka säilyy varmasti ikuisesti muistoissamme.

nimimerkki: Mr. Sixpack

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 23.01.2005
Katsottu: Kotona

Realismista ei voi Hopeanuolta ainakaan syyttää.

Hopeanuolihan nousi suomessa suureen suosioon noiden 1990-luvulla julkaistujen videoiden myötä. Itse katsoin joskus 5-6-vuotiaana kolme ensimmäistä kasettia, mutta viimeinen jäi katsomatta, koska sisko rupesi itkemään. Elokuva taisi olla niin "pelottava" ;D. Kuukausi sitten aloin etsiä videoita uudelleenkatsomista varten, ja ne löytyivät kavereilta. Ja nyt kun katsoin eilen viimeisen kasetin, voin vain sanoa että huhhuh! Jos pienet juonipaljastukset haittaavat, niin lopettakaa lukeminen heti.

1. video: Hopeanuoli syntyy vuorten ympäröimässä kylässä. Daisuki tahtoo Rikin, Hopeanuolen isän näkevän Hopeanuolen. Joiltakin osa-alueilta ensimmäinen video on koko "trilogian" paras osa. Ja kun kyseessä ovat leikatut kasetit, niin ykkösosa on kaikkein raain. Videon parhaita kohtia ovat Rikin ja Akakabooton taistelu, sekä kohta, jossa Hopeanuoli pelastaa Daisukin kuilusta.

2. video: Kakkososa ei ole minun mielestäni ihan yhtä hyvä kuin ykkönen. Piirustustaito ja tyyli heittelevät vähän laidasta laitaan. Muuten tosi hyvää japanilaista piirroselokuvataitoa. Hopeanuolen ääni on ihan liian samankuuloinen kuin Daisukilla, ja se häiritsee oikeasti. Realismista ei voi Hopeanuolta ainakaan syyttää, se tulee esille mm. kohtauksessa, jossa Hopeanuoli hyppää kuilun yli. Myös karhujen kokoa suurennellaan edelleen.

3. video: Kolmosessa seurataan täysin villikoirien seikkailuja. Hopeanuoli saa mukaansa mm. vahvan Moss-nimisen koiran johtaman lauman. Tässä osassa ei näy myöskään karhuja (siis videolla, DVD:stä en ole varma). Kolmas video on toiseksi paras näistä kaikista. Vaikka epärealismi on jälleen näkyvää, ei se kuitenkaan pahemmin haittaa leffan kulkua.

4. video: Neljännessä osassa koiralaumassa on videon mukaan jo noin 450 koiraa. On siis viimeisen, Suuren Taistelun aika. Tässä karhujen, erityisesti Akakabooton koolla suurennellaan kohtuuttomasti. Muuten 4. osa on aivan loistava. Jälleen epärealistisuus nostaa rumaa päätään mm. Tezu-Tenrou-Battougan (karhukoirien isku) muodossa. Kaikesta huolimatta, neljäs kasetti on ylivoimaisesti kaikista paras, traagisin ja mahtavin.

Yksi asia jää Hopeanuolesta jokaiselle takuuvarmasti mieleen. Se on musiikki. Taidankin tästä lähteä heti tilaamaan Hopeanuoli-tunnarin kännykkääni... Kiitos ja näkemiin.

nimimerkki: batman

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 21.02.2006
Katsottu: Kotona

Palauttaa muistot mieleen.

Arvostelun kirjoittaminen on poikaa. Varsinkin kun edellisestä kerrasta on vyörähtänyt kuukausi jos toinen, ja mieli tekee. Siispä allekirjoittanut alkaa muistelemaan, että mitäs siinä Hopeanuoli-sarjassa oikein tapahtuikaan...

Juuri Hopeanuolen syntymän aikoihin tämän isä Riki ja hänen isäntänsä Vaari ovat vuorilla jahtaamassa hirveää karhua nimeltään Akakabuto. Akakabuto kuitenkin yllättää heidät ja he jäävät ansaan. Nuori poika Daisuke kuulee tämän ja ottaa nuoren Hopeanuolen (about 2 tuntia vanhan) mukaansa tsekkaamaan tilanteen. Homma kuitenkin menee jännittäväksi ja Riki onkin kohta pelastamassa urhoollisesti nuorta Hopeanuolta Akakabutolta uhraten samalla oman henkensä. Klisee, eikö vain? Kyllä, mutta varsin hyväksyttävää Hopeanuolen kohdalla, eikö vain? Noh, vaari ja Daisuke kuitenkin selviävät ja Vaari alkaakin kouluttamaan Hopeanuolesta Riki 2:sta. Ensimmäiset kaksi levyä viidestä menevätkin Hopeanuolen pentuvuosien piikkiin, kunnes kolmannella jo alkaa tapahtua. Loppu onkin sitten legendaa, ja kaikki huipentuu lopputaisteluun pelottavaa Akakabutoa vastaan...

Kukapa ei muistaisi Hopeanuolta nuorusvuosiltaan tai aikaisemmasta elämästä? Niinpä olikin kiva yllätys taas virkistää muistia näillä leikkaamattomilla jaksoilla. Tosin, eivät ne nyt niin hyviä olleetkaan kuin mitä muistelin...

Mutta jotta tämä arvostelu ei mene morkkauksen piikkiin, niin otettakoon aluksi hyvät puolet. Yksi Hopeanuoli dvd-boksin vahvimmista puolista on nostalgia. Meinasi iho mennä kananlihalle alkutekstien rullatessa ja mukavat muistotkin purskahtivat mieleen... Myös leikkaamattomuus on poikaa. Tosin, tämän nähtyään on hankala kuvitella pikkulapsia syömässä muroja pikkuhousut jalassa olohuoneen lattialla ja katsomassa Hopeanuolta nykyään, jos vain vanhemmista on kiinni. Viimeisillä levyillä veri lentää sen verran kovasti, että tuntuu kuin ruudulle olisi heitetty punaista maalia ämpärillinen... Noh, se on nykyaikaa se...

Myös tarinat ovat kohtalaisen hyviä, tosin värväysjaksoissa kierrätetään samaa ideaa aivan liikaa ja voi sitä puudutuksen tunnetta aivoissa... Onneksi toiminta pelastaa paljon. Niin, toiminta. Aika epärealistista meininkiä on luvassa sarjaa katsoessa, mutta ilman sitä ei Hopeanuolesta olisi mihinkään...

Niin, ne huonot puolet sitten... No pienin haitoista on äänipuolella. Nupit saa vääntää niin kaakkoon kuin mahdollista ja silloinkin on kuulovaikeuksia. Hommaa haittaisi, jos olisi kyseessä Suomi-versio, mutta kun puhe on siansaksaa riittää, kun kuulee pari kovaa ääntä siellä täällä. Liekö tuo sitten laitteistosta kiinni, jos ei muuta... Toinen häiritsevä asia on tylsyys. Homma alkaa aika äkkiä maistua pakkopullalle aika ajoin.

Kokonaisuudessaan Hopeanuoli on ihan kiva paketti ja palauttaa muistot mieleen. Harmi vain ettei se ollutkaan niin hyvä kuin muistin (ja veikkaan, että moni nuori ajattelee juuri näin)...

nimimerkki: mada

mada
Käyttäjä, 1 arvostelu
Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2006
Katsottu: Kotona