Orpokoti (2007)
- Alkuperäinen nimi:
- El Orfanato
- Tuotantovuosi:
- 2007
- Ohjaajat:
- Juan Antonio Bayona
- Pääosissa:
- Andrés Gertrúdix, Belén Rueda, Fernando Cayo, Mabel Rivera, Montserrat Carulla, Roger Príncep
- Maat:
- Meksiko, Espanja
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (101):
Oma pikatuomio
Nykyisen elokuvamaailman moniottelija Guillermo Del Toro on näyttänyt taitonsa luoda hienoa Hollywood-viihdettä ja tehdä Euroopassa visuaalisesti hienoja ja puhuttelevia elokuvia. Nyt mies toimii ainoastaan tuottajana upeassa psygologisessa kauhudraassa Orpokoti, joka oli viime vuoden katsotuin elokuva kotimaassaan Espanjassa ja tulihan sieltä muutama palkinto-ehdokkuuskin. Eikä todellakaan turhasta. Orpokodin ohjaajana häärii ennestään Guillermon vanha tuttu Juan Antonio Bayona, jolle Orpokoti oli ensimmäinen suurempi elokuva, sillä aiemmin mies on ohjannut enimmäkseen musiikkivideoita.
Orpokodin tarina kertoo Laurasta (Rueda), joka muuttaa miehensä Carlosin (Cayo) ja 7-vuotiaan adoptoidun poikansa Simonin (Príncep) kanssa vanhaan lapsuuden orpokotiin, josta olisi tarkoitus tehdä vammaisten lasten hoitolaitos. Muutaman vuoden täysin autiona seissyt talo alkaa tehdä yllättäviä vaikutteita Simoniin, joka alkaa nähdä naamiopäisen hahmon joka puolella taloa ja ympäristöä. Kun Simon ei enää tiedä rajastaan todellisuuteen mitään, lopulta hän katoaa keskellä päivää ja Laura tajuaa, että talon sisuksissa piileskelee jotain pahaa, joka liittyy hänen omaan menneisyyteensä samassa talossa. Simonin katoamista ei myöskään mitkään meediot tai poliisitkaan hetkessä ratkaise.
Orpokoti on painostavaa tunnelmaa parhaimillaan hyväksi käyttävä hieno kauhudraama, joka sekoittaa Pan's Labyrinthin tavoin todellisuuden ja epätodellisuuden kauhun kanssa hienosti yhteen. Orpokoti tekee sen mihin moni kauhuelokuva ei enään kykene se sukeltaa ihmismieleen ja pelottaa katsojaa juuri niillä asiolla joita ei näytetä ollenkaan, tosin mahtuu pari rankempaakin kuvastoa mukaan tarinaan. Bayona onnistuu luomaan upean äänimaailman, jonka seassa myös muutamat säikäytykset ovat onnistuneita, mutta niitä ei ole liikaa. Visuaalinen lavastus toimii myös hienosti kun Orpokoti ja sitä ympäröivä miljöö majakkoineen on kuin yksi suuri aito lavaste, joka on kuin eloon herännyt, aito pelottava kauhusatu.
Sergio G. Sánchezin käsikirjoitusta Del Toro pitää yhtenä viime vuosien parhaimpana, jonka vuoksi hän halusikin tuottaa Orpokodista elokuvan ja antaa ystävänsä Juan Antonio Bayonan ohjata sen esikoisenaan. Käsikirjoitus on yllättävänkin potentiaalinen kauhuelokuva, josta löytyy annos omapeäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Tarina etenee sopivan rauhallisesti, mutta upea tunnelma ei hetkeksikään lakkaa olemasta taustalla mukana. Serranon Perheestä ja Meri sisälläni -elokuvasta tunnettu Belén Rueda tekee Lauran hahmosta aidosti poikansa puolesta pelkäävän äidin hahmon. Fernando Cayo Carlosina ja Roger Príncep Simonin roolissa vakuuttavat myös taitavasti.
Kokonaisuutena Orpokoti on upeasti kuorrutettu kauhudraama lapsuuden kotiin palaavasta naisesta ja hänen perheestään, jotka joutuvat pelon kouriin. Kaunis ja samalla pelottava mysteeri Orpokoti on jälleen todiste miten aitoa ja tunnelmallista pelkoa luodaan aidosti, jossa todellisuus ja epätodellisuus punoutuu loisteliaaksi kauhuelokuvaksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.05.2008
Katsottu: Kotona
Melko suurin odotuksin lähdin elokuvateatteriin katsomaan Juan Antonio Bayoman ohjaaman ja kovasti kehutun Orpokodin. Espanjalainen laatu oli hyvin tiedossa taka-ajatuksissa, mutta loppujen lopuksi jouduin pettymään. Orpokoti kun ei eroa edukseen merkittävällä tavalla.
Pääosassa vahvana naishenkilönä on suomalaisillekin ”Serranon perheestä” tuttu Belén Rueda (Laura), joka kylläkin vetää roolinsa alusta loppuun ilman moitteita. Odotetun taka-alalle jää hänen aviomiestään näyttelevä Fernando Cayo. Lapsen roolin pariskunnan poikana vetää Rigen Príncep.
Tarina lähtee käyntiin, kun perhe muuttaa vanhaan ja jo vuosia sitten tyhjentyneeseen orpokotiin, jossa myös Laura oli ollut ennen adoptointiaan. Pian alkaakin tapahtua kummia, kun pariskunnan poika alkaa leikkiä mielikuvitusystävänsä kanssa ja lopulta katoaa mystisesti kesken juhlien.
Orpokoti ei ole pystynyt välttämään muutamia harmittavia kliseitä, mutta juuri niiden avulla tarina ironisesti kuitenkin pysyy jotenkin koossa. Varsinaisen pelottava elokuva ei missään vaiheessa osaa olla, ja säikyttelyainekset kierrätetään uuvuttavalla tavalla kolkutuksin, oven narinoin, ja päähenkilön aavisteluin.
Elokuva on juuri sopivan pituinen, mutta loppupuolisko ei ainakaan allekirjoittaneelle jättänyt huikeaa elämystä. Ennen leffan alkua olin jopa varma, että tulisin antamaan Orpokodille vähintään neljä tähteä, mutta totuuden nimissä sille ei voi myöntää edes kolmea. Paljolti samankaltaisia aineksia kierrätettiin Amenábarin ”The Othersissa”, jolle Orpokoti ei pärjää.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.03.2008
Katsottu: Teatterissa
Espanjalainen elokuva on minulle todella kaukainen käsite. Pan's Labyrinth taitaa olla ainoa espanjalainen elokuva, jonka olen ennen Orpokotia nähnyt. Tämän elokuvan jälkeen kuitenkin huomasin heti, ettei hyvän elokuvan tekemiseen tarvita Hollywoodia.
Orpokoti on kertomus perheenäiti Laurasta (Rueda), joka muuttaa miehensä (Cayo) ja adoptiopoikansa (Príncep) kanssa entiseen orpokotiin, jossa Laura on viettänyt osan lapsuudestaan. Muutto sujuu hyvin ja puitteet näyttävät erinomaisilta. Vanhan talon hämärä menneisyys kuitenkin palaa Lauran mieleen, kun hänen poikansa leikit mielikuvitusystävien kanssa alkavat saada pelottavia käänteitä. Eräänä päivänä poika katoaa ja Lauran on ryhdyttävä leikkiin talossa kummittelevien lasten kanssa hänet löytääkseen.
Orpokoti on kauhuelokuva, joka erottui heti alkumetreiltä saakka edukseen. Tunnelma on piinaava heti ensimmäisistä kummittelukohtauksista saakka ja välillä katsojaa säikytellään oikein kunnolla. Onneksi säikyttelykohtauksilla mässäily on jätetty pois ja elokuva nojaa hyvin tunnelmaansa ja näyttelijöiden taitoihin. Vaikka juonellisesti Orpokoti on aika vähän omaperäinen, se ei menoa haittaa. Leffa pitää piinaavassa otteessaan aina loppuratkaisuun saakka, joka yllätti ainakin minut todella positiivisesti.
Kaiken kaikkiaan Orpokoti on tähän mennessä ehkäpä hienoin ja kaunein kauhudraama, jonka olen koskaan nähnyt. Viisi tähteä tulee ansaitusti.
nimimerkki: Ookami-sama
Pisteet:
Arvosteltu: 28.01.2008
Katsottu: Teatterissa
"Tämän vuoden Pan's Labyrinth!", hehkuttaa Orpokoti-elokuvan juliste. Lupaava lause sinänsä, mutta vertailukohta johtaa herkästi harhaan. Molemmat leffat ovat toki kovassa nousujohteessa ahkeroivan Guillermo Del Toron tuottamia, mutta siinä missä Pan's Labyrinth nojasi satumaiseen mytologiaansa, lähenee Orpokoti selkeästi enemmän perinteistä kauhudraamaa. Laadukkaasti toteutetusta tarinasta on tälläkin kertaa kyse.
Juan Antonio Bayonan esikoispitkä ei oikeastaan ole juonellisesti kovin erikoinen tapaus; kolmihenkinen perhe muuttaa hylättyyn orpokotiin, jossa äiti (Laura) vietti aikoinaan lapsuutensa. Tarkoituksena on käynnistää orpokotitoiminta uudestaan, mutta rakennuksen synkkä historia herää henkiin. Leffa tiedostaa genrensä perinteet toistaen niitä reippaasti, mutta usuttaa mukaan taitavasti tunnelmoivaa, hitaasti aukeavaa surumielisyyttä. Säikyttelykohtauksia elokuvassa on vain muutama, ja ne on tehty hyvällä maulla. Visuaalisesti upea jälki antaa vahvoille näyttelijäsuorituksille mukavasti tilaa ja pitää otteessaan juonen heikompinakin hetkinä. Erityismaininnan ansaitsevat etenkin Belén Rueda ja Roger Príncep, joiden hienosti tulkitsema äiti/poika -suhde muodostaa yhden elokuvan kantavimmista voimista.
Suurimmat ongelmat ovatkin käsikirjoituksessa, johon Hollywoodmaisittain ahdetut meediotranssikohtaukset ja väkinäiset koukerojuonenkäänteet vievät armotta pohjaa pois muutoin persoonalliselta tunnelmalta. Orpokoti välttää kyllä pahimmat kliseet, muttei myöskään kulje tarpeeksi rohkeasti omaa linjaansa noustakseen kauhuelokuvien kärkikastiin.
Kokonaisuutena Orpokoti on kuitenkin viihdyttävä ja valtavirran yläpuolelle nouseva elokuva, joka kannattaa katsoa jo yksin seesteisen tunnelman ja kauniin kerrontansa vuoksi. Espanja ja Meksiko kiilaavat itseään parhaillaan lujaa maailmankartalle psykologisen kauhuelokuvan uutena ammattitaitajana. Toivon mukaan tämä on kuitenkin vasta esimakua.
Pisteet:
Arvosteltu: 14.01.2008
Katsottu: Teatterissa
