Nekromantik (1987)

Jokainen halukas katsoo omalla vastuullaan.

Nekromantikkia pidetään yhtenä elokuvahistorian sairaimmista elokuvista. Se pitää täysin paikkansa, sillä ainakin allekirjoittanutta rupesi elokuvan aikana oksettaa. Olen totaalinen kauhufriikki ja olen vuosien varrella kerennyt nähdä vaikka mitä hirveyksiä. Hyvänä esimerkkinä Cannibal Holocaust, joka sekään ei tosin ole saanut niin inhottavaa tunnetta katsoessani sitä kun Nekromantik.

Elokuvassa perehdytään hieman erikoisen nuoren parin elämään. He molemmat nimittäin saavat seksuaalista mielihyvää kuolleista. Kuulostaako sairaalta? No sitä se onkin. Eräänä päivänä Rob tuo kotiin melkeimpä kokonaisen, tosin täysin mädän ihmisen ruumiin. Siitä sitten riittääkin iloa pariskunnalle pitkäksiaikaa.

Mikään ei kumminkaan kestä ikuisesti ja Rob saakin potkut työpaikaltaan, tyttöystävä jättää tämän ja vie vielä ruumiinkin mukanaan. Rob alkaa tehdä sairaita asioita jäätyään yksin. Ehkä sairain kaikista on, kun hän silpoo kanin ja kylpee sitten kylpyammeessa sen veressä ja sisälmyksissä. Mitään ei jätetä mielikuvituksen varaan, kaikki näytetään alusta loppuun.

Kaikille eläinrakkaille voin sanoa, että elokuvassa tapettu kani oli täysin oikea, joten voin neuvoa ettette edes vilkaise Nekromantikkiin päin, jos eläimet ja etenkin kanit ovat lähellä sydäntä.

Kaikenkaikkiaan Nekromantik on hyvä elokuva, joka kuuluu jokaisen ultraväkivaltaisista ja sairaista elokuvista pitävien yleis-sivistykseen. Muille elokuvaa ei valitettavasti voi suositella, mutta jokainen halukas katsoo omalla vastuullaan.

nimimerkki: Nutipää Pohjolasta

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 06.04.2007
Katsottu: DVD