Kiss Kiss Bang Bang (2005)

Komediatrilleri on hankala genre, se on monesti todistettu. Siihen nähden Kiss Kiss Bang Bang suoriutuu tehtävästään vähintäänkin ookoosti, ivaillen ja häröillen (ei liity Klausiin mitenkään!). Muuten ilmassa leijaileekin sellainen b-tähtien yritys ponnahtaa (takaisin) kirkkaimpiin valokeiloihin vanhan toimintakässärimiehen (Black) tehdessä samalla itseironisen ohjausdebyyttinsä.

Robert Downey Jr. on elokuvan sankari, törppö pikkunilkki Harry Lockhart, joka sattuman kautta päättyy koekuvauksiin ja lopulta glamourin kautta murhajahtiin. Yleensä niin tylsä Val Kilmer puolestaan tukee taustalla vähintäänkin kunnioitettavaa työtä salaperäisenä Gay-Perrynä (tässä vaiheessa voi jo arvata, että homovitsejä on luvassa) ja viime vuosina isojakin rooleja vetänyt mallityttö Michelle Monaghan on sitten se söpöstelijä Harryn menneisyydestä asti. Oujee.

Vaikka näyttelijäpuolella mikään ei töki pahemmin (Downey on sopivan pöllämystynyt, Kilmerin tönkkö ilmeettömyys kerrankin kohdillaan ja Michelle diivailee roolin vaatimusten mukaan), muttei kyllä toimikaan. Sama pätee kokonaisuuteen. Vaikka Tappavan aseen luonut Black on valmistanut edesmenneen Brett Hallidayn matskusta kivasti film noiria, komediaa, sarkasmia, nuoruuden innoituksille kumartelua ja rentoutta sekoittavaa drinkkiä, niin jotenkin kokonaisuuteen on lirahtanut kraanavettä mukaan. Liian täydellisestä ja purevasta kässäristä tulee jossakin vaiheessa tekareilla eteenpäin narskutteleva, no jos ei pakkopulla niin ainakin jokin sen tapainen. Teennäisen pikkunätti lienee lähimpänä haettua kuvausta.

Kertakäyttöisen leffan pojot tulevat lähinnä siitä, että "LotR-hengessä siinä ei ole 17 loppua" (hähää) ja että Harryn fläsäreissä roolin vetää Downeyn oma poika (kätevähköä). Kiss Kiss Bang Bang on selkeästi viikonloppukamaa nautittavaksi hyvässä seurassa. Cannesin yleisö diggaili leffasta ihan seisaaltaan taputtaen… tältä suunnalta tulee vain muutama taputus ja nekin istualtaan. Nääs kun yrität tarjoilla liikaa kaikkea, et lopulta tarjoa juuri mitään. Sori, Black.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.06.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Harry Lockhart on luuserinoloinen pikkurosvo, jonka pari ammutaan, kun miehet ovat nyysimässä Protocop-lelua Harryn veljenpojalle. Paetessaan paikalletulleita poliiseja Harry juoksee suoraan jonkun Hollywood-leffan koekuvauksiin ja saa vielä roolin pläjäyksestä, yksityisetsivänä.

Perry "Gay" Van Shrike on sanavalmis, sarkastinen, tyylitietoinen ja kyyninen yksityisetsivä. Ja homo. Mies saa tehtäväkseen roikottaa Harrya mukanaan muutaman päivän, jotta tämä pääsisi seuraamaan läheltä oikeaa etsiväntyötä ja kehittelemään roolihahmonsa sen pohjalta.

Aluksi Harry luulee yksityisetsivän duunin olevan samanlaista, kuin lapsena ahmimissaan kioskikirjoissa, mutta piankos Van Shrike vakuuttaa, että tosielämässä homma on tosi "tylsää" ja "mälsää." Ja niinhän se onkin. Siihen asti, kun ukot aivan yllättäen sukeltavat järveen uppoavan auton takakontista miljoonaperijättären runnellun ruumiin.

Tuossa alkuasetelma esikoisohjaaja Shane Blackin vastustamattomalle, tajuttoman hauskalle, menevälle, ovelasti kirjoitetulle, toiminnalliselle ja jännittävälle parodialle, joka samanaikaisesti sekä kunnioittaa että pilkkaa esikuviaan. Käsittämättömän tyylikkäästi ja onnistuneesti on Black onnistunut ottamaan perinteisen film noir-elokuvan juonen (yksityisetsivän setvimä murhatarina Hollywoodissa), toteuttanut teoksen kasaritoiminnan muodossa ja siirtänyt tapahtumat nykypäivään. Leffasta olisi niin paljon sanottavaa, että pää hajoaa, joten yritetään nyt tiivistää, ja saada olennaisin mahdutettua neljään pääkohtaan:

1. Tekijätiimi
Kiss Kiss Bang Bangia on ollut tekemässä suuri joukko nimimiehiä: Olkoonkin, että kameran takana häärännyt Shane Black on ensi kertaa ohjaajan hommissa, ei miestä voi silti kokemattomaksi sanoa. Meriittilistalta löytyy käsikirjoitukset mm. sellaisiin actionklassikoihin kuin Tappava ase 1&2, Last Action Hero ja Viimeinen partiopoika. Blackin tavaramerkki näyttää olevan kaksi eripuraista (anti)sankaria, jotka painavat eteenpäin uhoten ja toisilleen jokaisessa käänteessä veettuillen. Roiskeiltakaan ei miehen tarinoissa yleensä vältytä. Tuottajana taas on häärinyt legendaarinen Joel Silver, joka on tuottanut käytännössä katsoen kaikki 1980 -ja 1990-lukujen tärkeimmät actionfilmit: 48 tuntia, Commandon, Predatorin, Tappavat aseet, Die Hardit, Demolition Manin ja Matrixit, muutamia mainitakseni. Tällaiset nimet sytyttivät heti alkuun mielenkiintoni.

2. Näyttelijät & Hahmokirjoitus
Joo-o, en ole ikinä innostunut erikoisemmin Val Kilmeristä. Tässä elokuvassa Kilmer kuitenkin omistaa. Mies on selvästi saanut iän myötä näyttelemiseensä lisää varmuutta, voimaa ja tyyliä. Lisäksi ukko näyttää nauttivan mahtavan roolihahmonsa (Gay Perry) esittämisestä täysin rinnoin. Huumekoukusta ja alkoholiongelmastaan selvinneen ja ilmeisesti elämänsä raiteilleen saaneen Robert Downey Jr:in voisi kuvitella jäävän vastanäyttelijänsä varjoon täydellisesti, mutta ei; Downeyn hersyvän hauskasti tulkitsema Lockhart on ihan yhtä mielenkiintoinen hahmo kuin Perry! Blackin tarinassa jokaisella kankaalla vähänkin pitempään viipyvällä henkilöllä on muutenkin tarkoituksensa ja paikkansa juonessa, eikä mukana näin ollen ole yhtään, ei yhtään turhaa sivuhahmoa/sivujuonta. Bravo!

3. Teksti ja sen filmaaminen
Lähdetään nyt siitä, että Blackin kässäri on loistava. Se on ovela ja pirullisen hauska. Se sisältää oivaltavinta ja sarkastisinta dialogia pitkiin aikoihin, sopivasti toimintaa eikä siinä ole suvantovaiheita. Ja Black on osannut siirtää kässärinsä valkokankaalle lähes täydellisesti: Kiss Kiss Bang Bang ei junnaa hetkeäkään paikoillaan, vaan etenee kohtauksesta toiseen hengästyttävää vauhtia, tuntumatta silti ollenkaan hätiköidyltä tai päättömältä ryntäilyltä. Itse asiassa elokuva on suorastaan loistavasti rytmitetty ja tapahtumia on mukana juuri sopivasti.

4. Elokuva kokonaisuutena
Yhteenvetona voisi sanoa, että Kiss Kiss Bang Bang on todella onnistunut, roskadekkareita, toimintakliseitä ja Tarantino-tyylisiä filmejä parodioiva jännäritoimintakomedia mustalla huumorilla ja mielenkiintoisella tarinalla varustettuna. On toki totta, ettei kyseessä ole mikään ”uusi Kummisetä” tms. mutta suorastaan mahtava viihde-elokuva on kyseessä. Suosittelen lämpimästi, vuoden parhaita (ellei paras)! Bongatkaa myös Gay Perryn kännykän soittoääni. Nerokasta.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.12.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua