Jakob - Valehtelija (1999)
- Alkuperäinen nimi:
- Jakob the Liar
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- Peter Kassovitz
- Pääosissa:
- Alan Arkin, Bob Balaban, Liev Schreiber, Robin Williams
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 101 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Joskus pieni vale on ehkä parempi kuin totuus. Ainakin jos totuuden suunnalta valoa ei ole odotettavissa, ja valeen varjoissa päivä sentään paistaa. Natsien vankileiri kuulunee paikkoihin, joissa totuuden vääristely voipi piristää pahaa päivää… näin tuumii sattumien kautta Robin Williamsin esittämä latkekauppias Jakob.
Jakob – Valehtelija perustuu Jurek Beckerin kirjaan, ja sekä sovittajana että ohjaajana toimii mies nimeltä Peter Kassovitz. Vaikka herra Kassovitz on aikoinaan nähnyt kuinka hänen omat vanhempansa raahattiin keskitysleirille, ei leffan sovitus päätä huimaa. Williamsin aksentilla pelleily ja simppeli idea ärsyttävät pitemmän päälle.
Leffa aloittaa synkällä introlla, jossa kuoleman edessä äiti hylkää tyttärensä Linan. Tästä leffa hyppää juutalaisen Jakob Heymin elämänkäänteisiin. Heym sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja kuulee sattumoisin niinkin harvinaista kapistusta kuin radiota! Natsien radio kertoo venäläisten olevan jo Bezanissa, ja Jakobhan kertoo tämän ystävälleen innoissaan. Ystävä kertoo sen puolestaan ystävälleen, ja ystävä ystävälleen. Kohta kaikki kärsivät ovat varmoja, että juuri Jakob Heymilla on ikioma, hyviä uutisia tuova radio. Ja sitähän rähjäisellä herrasmiehelle ei ole, joten improna ne uutiset on taiottava!
Fiilis pysyy kauttaaltaan umpivaljuna, eikä pelastussanoman riemu repeä missään vaiheessa. Samalla myös aspektit leirin synkkyyteen jäävät varsin pinnallisiksi. Radio kyllä antaa valon pimeyteen, mutta leffa ei onnistu antamaan juuri mitään katsojalle. Lisäksi voi sanoa valehtelematta, että perunapannukakkuja väsäävästä valehtelijasta kertova leffa on pannukakku.
Alunperin vuonna 1975 Saksassa tehty Jakob der Lügner-niminen elokuva sai uusintaversion vuonna 1999 ja pääosassa nähtiin enemmänkin koomisista rooleista tunnettu Robin Williams, jonka päähenkilöä Jakobia hän esittää. Eletään toisen maailmansodan aikaa ja tapahtumapaikkana toimii juutalaisghetto jossain päin Saksaa.
Jakob harhailee illalla ulkona liikkumiskiellon aikana ulkona, jää kiinni ja menee saamaan rangaistusta, jossa hän sattumalta kuulee radiosta uutiset venäläisten nopeasta voittokulusta kohti Saksaa. Seuraavana päivänä hän lipsauttaa tämän tiedon ystävälleen Mischalle (Liev Schreiber), joka lähtee levittämään ilosanomaa joka puolelle ja pian Jakob huomaa olevansa koko ghetton suosikki, koska ihmiset luulevat hänen omistavan radion, jonka omistaminen oli kiellettyä ghetossa kuolemanrangaistuksen uhalla. Ihmiset jatkavat kyselyjään miltä tilanne sotarintamalla näyttää ja milloin vapaus koittaa. Lopulta Jakob alkaa itse keksimään huikeita tarinoita venäläisten nopeasta etenemisestä ja pian saapuvasta vapaudesta, koska huomaa, että toivo todella auttaa ihmisiä jaksamaan päivästä toiseen. Tarkoitus siis todella pyhittää keinot, mutta kuinka kauan hän voi jatkaa valehteluaan yhteisen hyvän nimissä?
Kannessa Jakob - Valehtelijan sanotaan vetävän vertoja jopa sellaisille klassikoille kuin Schindlerin Lista ja Kaunis Elämä. Tavallaan se on totta. Jakob ei mene kuitenkaan niin syvälle aiheesen kuin kaksi edellämainittua teosta, vaan se on enemmänkin musta komedia elämästä ghetosta, jossa valhekin muuttuu toivoksi, joka voi pelastaa ihmiselämiä. Muutaman kerran päästään näkemään juutalaisten kohtaloita natsien hirmuvallan aikana, mutta pääsääntöisesti ja luultavasti täysin tarkoituksella elokuva ei pyri olemaan samalla tavalla dokumentäärinen ja realistinen kuin esim. Schindlerin Lista. Ote on kepeä ja irtoaapa leffasta myös muutamat maukkaat naurutkin, mutta ihan pintapuolista kuvausta tämä ei ole.
Suurimmalle osasta ihmisistä taatusti miettii tarkkaan katsoako tämä vaiko ei, koska pääosassa on Robin Williams, mutta voitte kaikki hengähtää helpotuksesta: äijä vetäisee todella vakuuttavasti ja sympaattisesti Jakobin roolin. Ylilyöntejä ei tapahdu vaan Williams onnistuu olemaan aidosti koskettava entisenä kahvilanpitäjänä, joka on selvästi vaivautunut saamastaan huomiosta ihmisten keskuudessa. Tietysti mukaan on mahtunut muutama hauska kohta ja pääseepä herra vieläpä esittelemään melko taidokkaita imitaattorin kykyjään, mutta kyse ei ole mistään pakkopullasta, että hän olisi välttämättä halunnut ängetä mukaan jotain koomista. Ei todellakaan. Koko ajan hänestä on havaittavissa vilpittömyyttä rooliaan kohtaan ja tämä seikka tekeekin tästä yhdessä Kuolleiden Runoilijoiden Seuran kanssa hänen parhaan ns. vakavan roolinsa.
Vaikea tästä on mitään erityisen pahaa sanoa. Elämää ghettossa kuvataan melko hyvin: koputus pimeässä oveen saattoi merkitä kuolemaa Gestapon miehien roolissa. Kaikista hirveintä kuitenkin oli se jokaisessa ihmisessä asuva pelko ja ahdistus ympäröivistä oloista sekä epävarmuus ja täysi tietoisuus oman elämän hataruudesta maailmassa, jossa ihmishenki ei ollut juuri minkään arvoinen. Toivoa kuitenkin täytyi olla ja se tuli Jakobin hahmossa.
Sympaattinen, mustalla komedialla varustettu teos juutalaisghetoista tuo tarvittavaa vaihtelua muuten niin vakavahenkiseen leffagenreen.
nimimerkki: Acedia























































