Braindead (1992)
- Tuotantovuosi:
- 1992
- Ohjaajat:
- Peter Jackson
- Käsikirjoittajat:
- Fran Walsh, Peter Jackson, Stephen Sinclair
- Pääosissa:
- Diana Penalver, Elizabeth Moody, Ian Watkin, Timothy Balme
- Maat:
- Uusi-Seelanti
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 97 min
- Genret:
- Komedia, Kauhu, Fantasia
Braindead on Peter Jacksonin kolmas kokopitkä elokuva. Tämä on tehty pienellä budjetilla, mutta budjetti oli kuitenkin isompi kuin Bad Tastessa. Tässä ei myöskään säästellä verta. K-18 leima onkin mielestäni tässä leffassa ihan paikallaan. Monissa maissa tämä onkin kielletty tai saanut korkean ikärajan ja monesti elokuvan sallimisen edellytyksenä on ollut leffan raju saksiminen. Onneksi tässä on myös mustaa huumoria keventämässä elokuvan väkivaltaa. Muutoinhan tämä olisi varmaan kielletty kaikialla.
Lionel (Timothy Balme) asuu äitinsä (Elizabeth Moody) kanssa. Eräänä päivänä Lionel tapaa Paquitan (Diana Peñalver) ja rakastuu häneen. Eräänä päivänä Sumatran viidakoista tuotu rotta-apina puree Lionelin äitiä ja tämä alkaa muuttumaan zombieksi. Pian onnettomien tapahtumien seurauksena monet muutkin ihmiset alkavat zombifioittumaan.
Braindead luokitellaan kauhuksi, mutta itse lasken tämän jonnekin splatterin ja komedian välimaastoon. Verta roiskuu todellakin litrakaupalla. Leffa on äärettömän verinen ja sairas, mutta pirun hauska. Tästä ei puutu mustaa huumoria. Tämä onkin katsottava kovana splatterkomediana.
Arvostelija
Ville
Vieras
Lionel on äitinsä kanssa asuva aikamiespoika. Hänen äitinsä Vera on määrätietoinen pirttihirmu. Lionel on hieman ihastunut lähikaupan kauniiseen Paquita-myyjään, mutta pojastaan kiinni pitävä Vera ei katso romanssia hyvällä. Eläintarhassa Veraa puree inhottava Pääkallosaarelta kotoisin oleva rotta-apina, minkä purema muuttaa ihmiset verta janoaviksi zombeiksi. Lionel joutuu kiistaan setänsä kanssa ja zombiet syöksyvät pilaamaan sedän pikajuhlat, mikä muuttuukin verilöylyksi. Pelastuessaan Lionel oppii jotain tärkeää menneisyydestään ja kohtaa salaisina pitämänsä asiat. Tuossa oli juonen perusaiheet. Sitten asiaan.
Peter Jacksonin ennen tulemistaan megaohjaajaksi ohjaama Braindead on splatterin ja komedian loistelias timantti, minkä väri on hurme. Verta lentää kilolitroina ja budjettia on ollut myös olemassa, mikä myös näkyy. Näyttelijöiden suoritukset ovat kiitettäviä, mutta henkilöhahmot ovat loppujen lopuksi se, mikä saa tämän elokuvan toimimaan kuin kellopeli.
Loistavat henkilöhahmot, joihin kuuluvat paitsi Lionel, Paquita ja Lionelin äiti, liittyy myös Lionelin setä Les, jota voi kuvailla vain ilmauksella "vastenmielinen törkymöykky". Tämä paksumaha osaa kuitenkin heittää näennäisen hauskaa huulta ja tehdä selvää zombeista mm. puutarhasaksilla ja lihakirveellä. Lisää muihin sivuhahmojen joukkoon karatepotkuja osaava, zombiksi muuttuva pappi, joka ennen muuttumistaan potkii zombilta raajat ja pään irti, huligaani ja taidokkaalla nukkeanimaatiolla toteutetut sisäelimet ja zombie-vauva, niin saa ajatuksen Braindead-pläjäyksen annista.
Käsikirjoituksen voi tulkita vakavana ihmissuhdedraamana aikuistumisesta, menneisyyden haamujen kohtaamisesta, ahneudesta ja rakkaudesta. Tai sitten silkkana tekosyynä hurmioituneelle verilöylylle, missä veri kirjaimellisesti lentää kilolitroina. Zombie-leffojen kliseiden vastaisesti jokainen zombie on yksilöllinen ja samalla ehdottoman rumasti toikkaroiva. Kaiken lisäksi erilaisia keinoja tehdä selvää näistä epäkuolleista lahopäistä on keksitty kaikkien klassisten tilalle, mikä ei ollenkaan harmita. Yhtäkään zombieta ei tuhota ampumalla päähän.
Braindead on lyhyesti sanoen mestarillinen sekoitus äärimmäisen törkeää splatter-roisketta ja vakavaa draamaa, mikä vain sattuu olemaan myös äärimmäisen onnistunut keitos. Oli elokuvamaku mikä tahansa, tästä elokuvasta löytää annoksen sitä mistä pitää. Romanssia, splatstick-komiikkaa, älyllistä dialogia, näyttävää toimintaa ja hyviä tehosteita. Tässä elokuvassa on kaikkea ja se vielä toimii.
nimimerkki: Jurpo
Tämä on kaikkien splattereiden äiti! Peter Jacksonin Bad Tasten ja Meet the Feeblesin jälkeinen veri-ilottelu on äijän esikoista eheämpi leffa. Tällä kertaa budjettia oli kohtalaisesti ja verihanat päästettiin vuotamaan kuiviin. Jäseniä lentää tiuhempaan ja zombien rivejä harvennetaan kaksin käsin. Mitä muuta voi enää toivoa?
Lionel (Timothy Balme) on aikamiespoika, jonka elämää hänen äitinsä (Elizabeth Moody) hallitsee tukahduttavalla otteella. Kun äitiä puraisee eläintarhassa Sumatralainen rotta-apina, saa alkunsa todellinen mustan huumorin ja verenpurkauksien ketju, jossa kylän asukas toisensa jälkeen zombifioituu ja alkaa levittää kauhua ja kuolemaa. Lionel tietysti joutuu taistelemaan tiensä zombiviidakon läpi, ja siinä samalla selvittelemään suhdettaan ihastukseensa Paquitaan (Diana Penalver), kunnes viimeinenkin vainaja on lyöty lihoiksi ja rauha on taas palannut Uuteen Seelantiin.
Tämä pätkä tarjoilee sellaisen cocktailin verta ja irtojäseniä, että ilman sen yönmustaa huumoria se olisi kielletty kaikkialla (tai ainakin raskaasti saksittu). Näin sairaan sysimustaa kujeilua en ole soittimessani ennen pyöräyttänyt, eikä vastaavaa taida ihan heti olla tulossa. Elokuvasta ollaan yleisesti sitä mieltä, että verisempää roiskesinfoniaa ei ole tehty, ja leffan nähtyäni yhdyn yksimielisesti tuohon huomioon. Splatstickin mestari on näyttänyt kyntensä. Että voi kuolema olla hauskaa!!!
Toisin kuin Bad Taste, Braindead ei ole kaveriporukalla yhteenparsittu gorepläjäys, vaan leffan budjetti on selvästi ollut ruokarahoja suurempi. Jacksonin ohjaus on sujuvaa ja kerronta kaikessa verisyydessään mukavaa katsottavaa. Täytyy kyllä huomauttaa, että leffan lopun ruohonleikkurisekoilu ei sovi herkkävatsaisille; sen verran tarkkaan kamera taltioi zombien suolestukset. On pakko nostaa hattua Elizabeth Moodylle, joka hoitaa järjettömän roolinsa Lionelin ei-kuolleena äitinä loistavasti ja on verevämpi vainaja kuin osaisi arvatakaan. Eikä lopussakaan kastissa ole moitteen sijaa ˆ kaikki vetävät roolinsa pilke silmäkulmassa, kuten leffan tyyliin kuuluu.
Kaiken kaikkiaan tämä elokuva on keskivertoa parempi ja hauskempi splatter-revittely. Jos tyylilaji putoaa, katso heti ja oksenna sitten ulos. Pakkohankinta Jackson-faneille. (Arvostelemani DVD oli jenkkiversio ja kulkee Atlantin takana nimellä Dead Alive. Leffa on kuitenkin sama aivokuollut taideteos kuin täälläkin.)
nimimerkki: Eternal Silence
Arvostelija
Eternal Silence
Vieras























































