16 Blocks
- Tuotantovuosi:
- 2006
- Ohjaajat:
- Richard Donner
- Käsikirjoittajat:
- Richard Wenk
- Pääosissa:
- Bruce Willis, David Morse, Mos Def
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 105 min
- Genret:
- Toiminta, Rikos
Jack Mosley (Bruce Willis) on jo lähdössä työpäivän päätteeksi kotiaan, mutta saa ylitöitä ja tehtäväkseen viedä todistaja Bunker (Mos Def) oikeustalolle 16 korttelin päähän. Mosley on vuosien varrella rähjääntynyt juoppo, joka yllätyksekseen huomaa etteivät hänen työkaverinsa halua Bunkerin pääsevän ehjin nahoin oikeustalolle. Mosley päättää toimia oikein ja uhmata työkavereitaan oikeuden nimissä - kuinka kliseistä.
16 blocks ei näköjään edes yritä olla omaperäinen. Tällaisia ajatuksettomia toimintapätkiä on tehty jo lukuisia ja jopa täysin samalla juonellakin. Tulee vain mieleen miksi tällaisia enää tehdään ja miksi joku Bruce Willisin tasoinen näyttelijä viitsii suostua tällaiseen massaleffaan.
Siellä missä on Bruce Willis, on myös ampumista ja takaa-ajo kohtauksia. Siellä missä on Bruce Willis, pitäisi olla myös rääväsuinen kovanaama kyttä. Tällä kertaa löytyy raajarikkoinen nössö alkoholisti, jolla on viikset. Toki luonteen lujuutta näyttää löytyvän, mutta hahmo ei sovi Willisille alkuunkaan. Mos Defin vinkuminen Willisin aisaparina ärsyttää todella pahasti - ainakin meikäläisen korvat kärsivät.
Täysin turha toimintaleffa, joka kannattaa jättää väliin jos etsii jotain uutta ja erilaista. Puhtaasta toiminnasta pitävät saattavat saada tästä jotain irti.
Poliisi Jack Mosley (Willis) saa yksinkertaisen tehtävän. Hänen pitäisi viedä Eddie Bunkerin (Def) oikeuteen todistamaan. Sitä, mitä pitäisi todistaa, ei kerrota katsojille, mutta aika pian homma valkenee. Tämän pitäisi olla ihan rutiinihomma, mutta eräät tahot eivät halua Bunkerin pääsevän oikeusistuimeen elävänä.
16 Blocksin voisi sanoa olevan Bruce Willisin harjoitustyö Die Hard 4:sta varten, sillä hänen tässä näyttelemän Jack Mosleyn ja Die Hardin John McClanen välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Sekä Mosley että McClane ovat työhönsä tympääntyneitä poliiseja, joille maistuu miestä väkevämpi ja heillä on muutenkin aika krapulaiset ilmeet ja äänet. Muuten ei 16 Blocksilla ja Die Hardilla ole juurikaan yhteistä. Tästä elokuvasta muun muassa puuttuu Die Hard -elokuvien väkivalta.
16 Blocks on melko tavanomainen trilleri. Samasta aiheesta tulee äkkiä mieleen melko samantapainen, mutta paljon parempi Martin Brestin Keskiyön pako (Midnight Run, 1988). Tätä elokuvaa ei pääse missään vaiheessa kutsumaan kovinkaan omaperäiseksi, mutta kyllä tästä välillä kunnon jännitystä löytyy. Muuten elokuva on melkoisen ennalta-arvattava. Tyhmempikin katsoja tajuaa jo puolen tunnin sisällä, ketä on vastassa ja sitten arvattavasti ei pääkaksikkomme voi luottaa enää kehenkään muuhun kuin pariinsa.
Bruce Willis tekee loistavaa työtä hommaansa tympääntyneenä, aina ääntä myöten krapulaisen oloisena poliisina. Mies näyttää tässä jo niin raihnaiselta, että katsoja alkaa väkisin miettimään, saako hän pian sydärin. Hänen vastanäytelijänsä Mos Def (Linnunradan käsikirja liftareille) tekee ihan kohtalaista työtä, vaikka miehen nasaali ääni käykin välillä hermoille. Muuten tämä pari on aika kliseinen. Aluksi ei poliisi välitä saatettavastaan tippaakaan, mutta miesten suhde arvattavasti kehittyy elokuvan myötä.
nimimerkki: Ville
Bruce Willis on esittänyt poliisia niin monesti, että eläkeikä jo lähestyy, mikä ei estä häntä tähdittämästä parin vuoden päästä ilmestyvää neljättä Die Hard -elokuvaa. Väsynyttä ja alkoholisoitunutta Jack Mosleyä esittävä Willis napsahtaa hereille, kun rutiinivankikuljetus keskeytyy väijytykseen toimintajännärissä 16 Blocks. Eddie-niminen (Mos Def) vanki on kuljetettava aamukymmeneen mennessä oikeuden eteen todistamaan poliisipiiriä vastaan tai juttu raukeaa.
Likaisista poliiseista, poliitikoista ja virkamiehistä kertovat tarinat kuvastavat varsinkin amerikkalaisten alituista pelkoa joutua auktoriteettien pettämiksi. Maailman rikollisimpiin kaupunkeihin kuuluva New York onkin vakiomiljöö tämän tyyppisille rikostrillereille. Kuudentoista kujan läpikulkumatkalla newyorkimainen sielunelämä on taas kerran esillä, mikä on allekirjoittaneelle aina miellyttävä kokemus.
Eläkeikä lähestyy
Richard Donnerin piti eläköityä jo pari vuotta sitten, mutta suureksi flopiksi jääneen päätöselokuva Timelinen jälkeen Donner nähtävästi halusi puhdistaa maineensa. Tuloksena on varsin väsynyt keski-ikäisten setien ammuskeluriitti. Tarina itsessään soljuu eteenpäin varsin kiikkerään, muutamia yllätyksiäkin on varattu palanpainikkeeksi.
Valittamisen aiheeksi nousee Glen MacPhersonin kuvaus ja Steve Mirkovichin leikkaus, jotka tekevät takaa-ajoista ja toimintakohtauksista epäonnistunutta sohimista. Donnerilta olisi odottanut enemmän näkemystä siitä, kuinka adrenaliinia pumpataan suonistoon.
Mos Def on kaikkein inhimillisin vahanukkesetien keskellä Eddie Bunkerina, jonka puolet poliisipiiristä haluaa, mieluiten kuolleena, käsiinsä. Samat vanhat moraalisaarnat hyvistä ja pahoista miehistä ovat mukana oheismateriaalina, jonka mieluiten jättää lukematta. 16 Blocksin ongelma on kolmentähdensyndrooma: ei liikuta suuntaan eikä toiseen. Palaset eivät hankaa toisiaan, mutteivät sen pahemmin muodosta toimivaa kokonaisuuttakaan.
nimimerkki: Martin van Wetten
Arvostelija
Martin van Wetten
Vieras
Ohjaaja Richard Donner (Tappava ase 1-4) palaa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen ja säväyttää jännittävällä, mutta ei niin omaperäisellä toimintaelokuvalla. Leffan kaava nimittäin muistuttaa hiukkasen Clint Eastwoodin elokuvaa The Gauntlet (1977).
Homman nimi on tämä. Willis esittää Jack Mosleytä, jo ikääntynyttä NY-pollaria joka eräänä päivänä saa tehtäväkseen kyydittää oikeustalolle Eddie Bunker (Def)-nimisen pikkurikollisen, jonka pitäisi todistaa oikeudessa. Matkalla oikeustalolle Jack pysähtyy ja käväisee viinakaupassa jolloin hämärähemmot yrittävät päästää autossa olevaa Eddietä pois päiviltä. Jack estää tämän ja pakomatka alkaa. Pian Jack saa selville että Eddien oli todistettava kuutta korruptoitua poliisia vastaan. Yksi heistä on Jackin hyvä ystävä Frank Nugent (Morse) jonka kanssa hän on työskennellyt parina jo 20 vuotta. Jack on kovan paikan edessä päättäessään pelastaako rikollisen vai hämärähommia hoitaneen työparinsa.
Leffaa katsellessa ei pahemmin tule kelloa vilkuiltua, sen verran antoisaa on nähdä Bruce Willis (taas kerran) alkoholisoituneen kytän roolissa. Ja Mos Def omasta leipomosta haaveilevana sössöttävänä hyypiönä johon välillä tuntee myös Willisin roolihahmon lisäksi katsojakin välillä närkästyvänsä. Ohjaaja Donner on omassa elementissään ja käsikirjoittaja Richard Wenkiä tulee kiittää leffan tapahtumarikkaudesta.
Kokonaisuudeltaan hyvin onnistunut jännäri jonka luulisi olevan aivan kuin neljäs osa Die Hard -sarjalle. Mahtoikohan käsikirjoittajan mielessä alunperin olla tämä...
nimimerkki: HENRiZ























































