Pientä yhteisöä johtavalla Hull Barretilla (Michael Moriarty) on ongelma. Ongelma on isorikas Coy LaHood (Richard Dysart) joka haluaa heidän häipyvän kaivamasta erästä jalometallia ja tämän ilkeä poika Josh (Chris Penn) johtaa sitä häivyttämistä. Tuhkanharmaalla hevosella saapuu ihme (Clint Eastwood) jota Megan Wheeler (Sydney Penny) toivoi rukouksessa ja kyseinen ihme pukeutuu saarnaajan kaulukseen. Konflikti on perustettu ja Clubia (Richard Kiel) väkevämpi jokerikortti on saapunut pelikentälle. Vastapainona LaHood kaivaa oman jokerikortin, Stockburnin (John Russell) ja tämä on ilkeä tapaus.
Willi Länsi on aarreaitta tarinoille, sillä niihin mahtuu kapitalismia, kamppailua ankaria olosuhteita vastaan, laittomuutta, kieroilua ja useita miljöitä toiminnalle. Samaten siihen mahtuu mystiikkaa aika paljon. Clint Eastwood tuli tähdeksi sillä genrellä ja elokuvan nimi on harhaanjohtava Clintin ollessa aika kärtsähtänyt ukko. Yrmynaama [movie]Etäisten laaksojen mies[/movie] on kuitenkin genren vaatimasti [movie]Armoton[/movie] ja panokset kohoavat koko ajan. Tarinaltaan [I]Kalpea ratsastaja[/I] ei ole omalaatuisuuden riemuvoitto, mutta Itäpuu käsitteleekin aihetta puhtaalla asiantuntemuksella ja vahvalla otteella. Luottomiehet Dennis Shryack ja Michael Butler rustailevat käsikirjoituksen ja heidän työtään ei voi moittia, vaikka omalaatuisia ratkaisuja ei ole nähtävissä.
Michael Moriarty on pienen yhteisön hiljaisesti voimakas johtaja joka ei anna epätoivon nujertaa itseään, mutta ymmärtää myös mihin suuntaan tilanne on kehittymässä. Richard Dysart on ahne ketku joka ei siedä tahtonsa uhmaamista ja kun kierot konstit eivät toimi hän turvautuu palkattuun muskeliin. Chris Penn on ilkeä jälkikasvu ilman iän myötä tulevaa oveluutta ja John Russell on ilkeä kovanaama. Sydney Penny on ankaran elämän sitkistämä nuori nainen joka ei ymmärrä ympäristönsä koko raadollisuutta. Itäpuu itse on maan heikoille tuki ja hengellinen turva ja pahoille hän on leppymätön nemesis joka ei hyväksy heidän metodejaan. Hänellä ei ole nimeä ja hän katoaa yhtä hiljaa kuin ilmaantuikin. Roolit ovat genren vakiokalustoa kaupan hyllyltä ja muuta ei tarvita.
Genrensä vakioedustaja Itäpuulta ja ei yhtään sen enempää. Harmi vain että omalaatuisuudesta ei pisteitä paljoa ropise, mutta jälleen kerran mies-vailla-nimeä tekee selvää pahoista ja katoaa minne he nyt menevätkin.
